Niklas Pelkonen

Arvio: Näkemiin, melankolia on liian mukavaa popmusiikkia, joka saa pohtimaan miksi Vesala julkaisee albumeita

13.2.2023

Arvio: Decision to Leaven rakkaustarina onnistuu olemaan sopivassa suhteessa sekä puistattava että koominen – Ohjaaja Park Chan-wookin elokuva kuitenkin hamuaa liian moneen suuntaan

1.2.2023

Arvio: Hollywoodin kultapojun Babylon on epätasainen eepos, joka jää yhdentekeväksi dekadenssispektaakkeliksi

27.1.2023

Arvio: Kohti kulttibändistatusta etenevän Vehkeen kompakti rymistelylevy on tiivistelmä suomalaisesta ahdistuksesta, johon tarjoaa helpotusta vain ruumisauton valitseminen

21.11.2022

Arvio: J-P Valkeapään Hetki lyö on makaaberi elokuva, joka säälittää ja naurattaa aikansa – loppumetreillä jännite lässähtää

15.11.2022

Arvio: Litku Klemetin pitkään valmisteltu Asiatonta oleskelua on särmätöntä musiikkia, joka uhkaa taantua motivoitumattomaksi pianonpimputteluksi

31.10.2022

Arvio: Kikka-elokuvan ansioihin kuuluu tyly kuvaus naisten altavastaaja-asemasta musiikkialalla, vaikka elokuva sortuu lopussa liian tuttuun taiteilijaelämäkertaelokuvien kuvastoon

12.10.2022

Arvio: David Bowiesta kertova Moonage Daydream muistuttaa liian pitkää ja paikoin puuduttavaa fanivideota, mutta valtaosan kestostaan dokumentti onnistuu viihdyttämään kohdeyleisöään

23.9.2022

Arvio: Julia Ducournaun Titane shokeeraa, mutta lopputuloksesta jää tympeä maku

25.8.2022

Arvio: Parhaissa hetkissään Drive My Car on vähäeleisen kerronnan taidonnäyte, mutta edetessään elokuva taantuu yhtä sisäänpäin kääntyneeksi ja tyhjäkäynnille kuin sen keskushenkilö

29.3.2022