Mitä yliopistolla tapahtuu, kun yö laskeutuu ja kirjasto sulkee ovensa? Jylkkärin toimitus otti selvää.
20.00-22.00 Seminaarinmäki
Yliopiston kirjasto menee kiinni iltakahdeksalta. Kun muut asiakkaat poistuvat koteihinsa, on minun ja Jylkkärin kuvaajan Perttu Purasen ilta vasta alkamassa. Tavoitteemme on valvoa koko yö yliopistolla ja selvittää, mitä kampuksella tapahtuu yöaikaan. Odotukset eivät ole erityisen korkealla. Toivon, että näkisimme jänisten lisäksi edes pari koiranulkoiluttajaa.
Poistumme kirjastolta ja lähdemme kiertämään yliopistoa. On torstai-ilta, kylmää ja pimeää. Vastaan kävelee muutamia yliopiston työntekijöitä, mutta muuten on turhankin rauhallista. Muutamissa ikkunoissa paistaa vielä valo.
”Pitäisiköhän meidän kokeilla, aukeavatko mitkään ovet”, Perttu miettii Historican edustalla. Hetken mielijohteesta Perttu kokeilee H-rakennuksen ovea. Se on auki, joten päätämme astua sisään tyhjään käytävään.
Pyörimme hämmentyneinä Historican tyhjässä alakerrassa. Ainejärjestötilan ovi on auki, mutta ketään ei näy missään. Vähän myöhemmin ulko-ovi käy uudestaan, ja sisään astelee pahvilaatikkoja kantava joukkio. Yksi historian ja etnologian laitoksen tohtorikoulutettavista on tullut muuttamaan tavaroitaan työhuoneeseensa.
On hyvä huomata, että yliopistolla liikkuu vielä muitakin. Tarjoudumme kantoavuksi.
Kun laatikot on kannettu, jäämme taas Pertun kanssa kahden. Päätämme nousta rakennuksen toiseen kerrokseen. Käytävän kauimmaisesta oviaukosta loistaa valo. Oviaukon takana, pienen huoneen perimmäisen syvennyksen perimmäisessä nurkassa istuu keski-ikäinen mies tietokoneen ääressä. Keskeytämme miehen työskentelyn.
”Kirjoitan täällä Suomen Historiallista bibliografiaa”, Matti Jussilaksi esittäytyvä mies kertoo. Jussila on päivisin töissä Jyväskylän kaupungilla, mutta hän tulee usein iltaisin yliopistolle työstämään kirjaluetteloa.
Toisen kerroksen katon läpi kuuluu äänekästä jytinää. Kysyn Matilta asiasta. Hänkään ei tiedä mistä on kyse. Siispä portaita pitkin yläkertaan, jossa meteli tuntuu voimistuvan.
Äänet kuuluvat salista, jonka ovet ovat kiinni. Yläkerran käytävän naulakko on täynnä vaatteita. Oven läpi erotamme, että meteli on laulua. Vieläpä saksankielistä laulua. Olemme hyvin hämmentyneitä.
Tilanne selviää, kun laulu päättyy ja ovesta käytävään tupsahtaa opiskelijatyttö saksalaisessa kansallispuvussa. Hän kertoo, että menossa on Sturm und Drangin, Tosineen ja Tikkakosken kadettien Oktoberfest-sitsit. Sitsien ruokatauko on juuri alkamassa.
Puhumme itsemme sisään. Tosineen kulttuurivastaava Taneli Tenhu etsii meille ystävällisesti tyhjät istumapaikat. Minun nimikyltissäni lukee Hannah, Pertusta tulee Marlene.
22.00-02.00 Seminaarinmäki-Mattilanniemi-Grilli 21
Tukevan aterian, muutamien shottien ja Eino Leinon juomalaulun jälkeen livahdamme sitseiltä Jylkkärin toimitukseen Opinkivelle. Opinkiven saunalla on menossa yhteisöviestijöiden ainejärjestön Imagon saunailta, jossa käymme kuokkimassa.
Seminaarinmäellä riittää siis iltarientoja, mutta mikä on muiden kampusten tilanne? Keskiyöllä laskeudumme humanistikukkulalta Mattilanniemeen. Jyväsjärven rannalla on hiljaisempaa. Paljon hiljaisempaa, sillä näemme vain pari lenkkeilijää ja jäniksen. Perttu yrittää saada kuvan jäniksestä, joka kieltäytyy lähiotoksista ja luikkii karkuun. Parempi siis jatkaa matkaa.
Onneksi Grilli 21 on yhteen asti auki. Perässämme sisään astuu nuori miesporukka. ”Olisiko teillä jäitä?”, kysyy yksi miehistä tiskillä. Miehen kaveri tarvitsisi niitä sormeensa. Jäiden sijaan löytyy vain kylmäkalleja, joista joukkio kieltäytyy.
Kysyn sormensa satuttaneelta mieheltä, miten tämä teloi kätensä. ”Venäytin parkourissa. Enpä ole ennen nähnyt, kun oma sormi sojottaa ylöspäin. Puristin sen takaisin paikoilleen”, mies vastaa kun odotamme ruokiamme.
Sitsit Historicalla ovat valitettavasti päättyneet, joten palaamme täysin vatsoin toimitukselle. Opinkiven saunalta kuuluu riemunkiljahduksia vielä kahdelta yöllä.
02.00-06.00 Seminaarinmäki-Mattilanniemi-Ylistö
On harmi, ettei Jyväskylän yliopistolle pääse opiskelemaan vuorokauden ympäri. Joitakin vuosia sitten Seminaarinmäen A-rakennuksella oli tietokoneilla varustettu 24/7-opiskelutila, joka hävisi remontin tieltä. Vastaavalle olisi yhä kysyntää. Varmasti tänäkin yönä monet opiskelijat valvovat tenttikirjojensa ääressä, jokainen omassa kodissaan.
Kun kampuksella ei tapahdu mitään, järjestämme Pertun kanssa tapahtumaa itse. Jylkkärin Twitter täyttyy vähän liiankin levottomista videoista. Opettelemme parijongleerausta heikolla menestyksellä. Aamuneljältä lähdemme pyhiinvaellukselle kohti Ylistönmäkeä.
Vaikka ihmiset nukkuvat, on luonto hereillä. Mattilanniemen sillan alla polskuttelee massiivinen kalaparvi. Myös järven pinnalla liitävä sumu on kaunis näky. Liikaa emme halua ihastella maisemia, sillä on pirun kylmä. Onneksi Hotelli Alban ovi on auki ja respa tyhjä, joten käymme käytävillä lämmittelemässä.
Ylistönrinteellä kohtaamme taas jäniksen, mutta se karkaa ennen kuin Perttu ehtii vaihtaa kameraansa oikean linssin.
Saavutamme Ylistönmäen huipun. Y33:n yläkerrassa palavat lähes kaikki valot, joita ei ilmeisesti sammuteta koskaan. Mitään sen merkittävämpää ei mäen päällä näy. Yö alkaa lähestyä loppuaan, joten on aika palata Seminaarinmäelle.
”Havahduin juuri ajatukseen, että nyt on lokakuu 2014”, Perttu sanoo paluumatkalla. ”Markat tuntuvat joltain kaukaiselta, jota on vain fiktiossa. Se aika on menny niin kauan sitten.”
Alkaa olla henkinen aamuyö. Oktoberfest-sitsit tuntuvat jo vanhalta muistolta. Keskustelemme ajan kulumisesta. Tajuan, että täytän reilun kuukauden päästä taas vuosia. Mainitsen tästä Pertulle.
”Onneksi olkoon syntymäpäivän johdosta”, Perttu vastaa, kun laskeudumme Ylistönrinteen portaita.
”Se on vasta kuukauden päästä”, huomautan.
”Onnea matkaan.”
06.00-08.00 Seminaarinmäki
Aamu koittaa yliopistolle. Ensin töihin ilmaantuvat siivoojat ja rakennustyömiehet. Myös uimahalli AaltoAlvari avaa ovensa. Käymme uimahallin aulassa, jossa on lisäksemme vain muutamia eläkeläisiä. Auringon noustessa kampukselle ilmestyy yhä enemmän opiskelijoita ja työntekijöitä.
Hieman ennen aamukahdeksaa on aika palata sinne, mistä matkamme alkoi. Yliopiston kirjaston pääovelle on kerääntynyt jo kymmenkunta opiskelijaa odottamaan ovien aukeamista. Olemme Pertun kanssa joukon ainoat miehet. Kaikki ovat hiljaa.
Viittä vaille kahdeksan. Sisällä näkyy kirjaston ja Lozzin henkilökuntaa.
Neljää vaille kahdeksan. Väkeä keräntyy hieman lisää.
Kolmea vaille kahdeksan. Tuijotamme kelloa ja odotamme.
Kahta vaille kahdeksan vanhempi nainen kokeilee kirjaston ovea. Se onkin jo auki. Astumme kaikki sisään.
Yliopisto on avoinna silloinkin, kun sitä ei uskoisi.
