Yksi lehtori vie opiskelijan kandista tohtoriksi. Jos opettaja sairastuu, kaikki seisoo. Tervetuloa latinan oppiaineeseen, Jyväskylän yliopiston todennäköisesti pienimpään pääaineeseen.
Raija Vainio on poikkeuksellisen vaikutusvaltainen lehtori. Kun joku haluaa kommenttia latinan oppiaineen tilasta Jyväskylän yliopistossa, Vainio vastaa. Kun on aika ottaa uusia opiskelijoita, Vainio puoltaa.
Ja kun Vainio on kipeänä, koko oppiaine pitää hengähdystaukoa. Näin kävi esimerkiksi toissa syksynä, kun lehtorin sairausloman aikana latinassa oli tarjolla vain kaksi kurssia ja muutama kirjatentti.
”Kaikki seisoi. Näihin päiviin asti olen purkanut niitä töitä”, Vainio toteaa.
Pääaineopiskelijat kuvaavat latinan kieltä itsensä terapoimiseksi. Tero Kangas, Tuomo Sipola ja Tuomo-Paavo Salokas ovat eri vaiheissa opintojaan, mutta kaikkien mukaan latina on se yksi oppiaine, joka jaksaa kiehtoa jatkuvasti.
”Aina, kun tarttuu latinan kirjaan, niin kyllä se vain alkaa huvittaa”, Sipola sanoo.
Pääaineopiskelijoita on tällä hetkellä yhteensä viisi. Kieltä ei voi tulla opiskelemaan suoraan, vaan siihen vaihdetaan toisesta aineesta.
Sivuaineopiskelijoita on moninkertaisesti enemmän kuin pääaineopiskelijoita. Vainion mukaan näidenkin määrä on kuitenkin laskenut opintoaikojen kiristämisen vuoksi. Kun kursseista täytyy karsia, latinan opinnot jäävät.
Salokkaan mukaan opiskelijoita tulee latinalle etenkin historian ja etnologian laitokselta ja kielistä. Monella pääaineopiskelijalla on tutkinto myös muualta, esimerkiksi Salokkaalla filosofiasta. Työllistymisen kannalta tämä lienee hyvä, sillä työpaikan löytyminen on usein muiden alojen opinnoista kiinni. Moni pääaineopiskelija jatkaa tosin myös tutkijaksi.
Vainio on vetänyt oppiainetta lehtorin nimikkeellä vuodesta 2007. Lisäksi joillakin kursseilla käy tuntiopettajia ja alan väitöskirjoissa ohjaajana toimii myös romaanisen filologian professori Outi Merisalo.
Lehtorilla pitää kiirettä.
”Välillä ei kerkeä kaikkea tehdä”, Vainio sanoo.
Lehtori toivoisi, että edes tuntiopetukseen saataisiin lisää resursseja. Nyt suuri osa opinnoista on etäopiskelua.
”Minulla tahtoo omat tutkimusjutut olla jäissä. Onneksi on jatko-opiskelijat, jotka tekevät minunkin puolestani”, Vainio naurahtaa.
Latinan oppiaineesta valmistui aivan äskettäin yksi lisensiaatti, ja syksyllä vuorossa on väitöstilaisuus.
Latina on ollut Jyväskylässä kääpiöaine vuodesta 1999 lähtien, kun oppiaineen viimeinen professori jäi eläkkeelle. Sen jälkeen virka oli pari vuotta jäissä.
Tämän jälkeen yliopisto perusti viiden vuoden määräaikaisen antiikin tutkimuksen professuurin, joka kuitenkin sijoittui historian ja etnologian laitokselle. Latinistit jäivät nuolemaan näppejään.
Oppiaineen tilanne on herättänyt runsaasti keskustelua vuosien varrella. Puolustajilla on vankka näkemys latinan paikasta akateemisessa maailmassa.
”Minun mielestäni sivistysyliopistossa pitäisi tukea klassisia kieliä”, Salokas toteaa.
Latinan hatara asema yliopistossa on Salokkaan mielestä sääli, koska Suomesta tulee huipputason latinisteja ja Jyväskylässä oppiaineella on pitkät perinteet. Latina tuli yliopistolle vuonna 1961.
Tällä hetkellä oppiaineen tila näyttää vakaalta. Humanistisen tiedekunnan dekaanin Minna-Riitta Luukan mukaan muutoksia suuntaan jos toiseenkaan ei ole suunnitelmissa.