Äidit ja isät kerääntyvät auditorioihin. Vanhempainilloissa kerrataan käytäntöjä: mitä kursseja oppilaitos tarjoaa, kuinka niille ilmoittaudutaan, mitä henkilökunta odottaa opetettaviltaan. Paikoin salit ovat niin täynnä, että puheet joudutaan välittämään kovaäänisillä viereisiin tiloihin.
Suosittuja vanhempainiltoja on järjestetty Saksassa jo usean vuoden ajan.
Näiden äitien ja isien lapset eivät kuitenkaan ole enää kouluikäisiä. He ovat itsenäistä elämää aloittelevia yliopisto-opiskelijoita.
Vanhempainilloista tuli tarpeellisia, kun saksalaisiin korkeakouluihin alkoi pari vuotta sitten valua entistä enemmän entistä nuorempia opiskelijoita. Osa heistä ei ilmeisesti kyennyt itsenäiseen elämään, joten jotkut yliopistot rupesivat tarjoamaan opiskelijoiden vanhemmille infotilaisuuksia.
Suomessa tällaiselle ei toivottavasti vielä ole tarvetta. Käynnissä olevilla uudistuksilla yritetään kuitenkin saada nuoret nykyistä nopeammin lukioista luentosaleihin ja uunista ulos työelämään. Yliopistot miettivät parhaillaan, ottavatko ne uusien, opiskelupaikkaa ja tutkintoa vailla olevien opiskelijoiden kiintiöt käyttöön ensi vuoden opiskelijavalinnoissa.
Jyväskylän yliopistossa aloittavien opiskelijoiden keski-ikä liikkuu 22 vuoden tietämillä, joten laskemisen varaa on. Ja epäilemättä pian lukion jälkeen aloittavat opiskelijat ovat usein yhtä määrätietoisia kuin myöhemminkin aloittavat. Monilla on tässä vaiheessa myös lukiosta periytyvä hyvä opiskeluvire päällä.
Silti lienee turha olettaa, ettei mikään muuttuisi, jos hakukäytännöissä aletaan painottaa kokemattomuutta taitojen ja tietojen sijaan.
Kysyimme seuraavan aukeaman uutista varten jokaisesta Jyväskylän yliopiston tiedekunnasta mielipidettä uusien opiskelijoiden kiintiöihin.
Suurpiirteisesti ilmaistuna henkilökunta vaikutti tyrmäävän uudistuksen: Niissä tiedekunnissa, joihin tulee jo valmiiksi runsaasti uusia opiskelijoita, harva haastateltu koki kiintiöitä mielekkäiksi. Lopuissa tiedekunnissa vastustus oli kovempaa.
Moni haastateltu pelkäsi kiintiöiden lisäävän opintojen keskeyttämisiä, pidentävän opintoaikoja tai marssittavan luentosaleihin nykyistä epävarmempia ja vähemmän motivoituneita opiskelijoita.
Lisäksi kiintiöiden peruslähtökohtaa pidettiin vanhentuneena. Kauppakorkeakoulun opintoasiainpäällikkö Tapio Ruokolainen moittii uudistusta siitä, että se olettaa kouluajan, yliopiston ja työelämän seuraavan toisiaan sievässä järjestyksessä ja ilman päällekkäisyyksiä.
Naulan kantaan. Vielä muutama vuosi sitten elinikäinen oppiminen oli mantra, jota toisteltiin kaduilla ja toreilla. Nyt sitä pitäisi sitten kai harrastaa 3 + 2 vuotta, sukupuolesta riippuen joko lukion tai armeijan välittömänä jatkeena.