André Breton & Philippe Soupault: Magneettikentät, suom. Timo Kaitaro&Janne Salo.(Savukeidas)

Magneettikentät on ilahduttava kolmesta syystä. Käännöksissä ei ole vähään aikaan nähty yhtä mielenkiintoista kieltä kuin teoksen proosateksteissä ja aforismeissa: ”Silmäni kuuluvat vain minulle ja kiinnitän ne nuppineuloilla niin raikkaisiin ja puheittenne tuulen runtelemiin poskiini.”

Toiseksi Breton ja Soupault ovat kirjoittaneet useimmat kirjan teksteistä yhdessä, mikä purkaa syvälle juurtunutta myyttiä yksin työskentelevästä kirjailijasta. Kolmanneksi surrealismi tunnetaan Suomessa paremmin teoreettisen kehyksensä, eli vapaaseen assosiaatioon perustuvan automaattikirjoituksen kautta, kuin varsinaisten kaunokirjallisten teosten lukukokemuksien perusteella.

Syy on käännöksien vähyys. Selvää on, että kaunokirjallisiin teksteihin tutustuminen on rehellisempi tapa muodostaa käsitys liikkeen arvosta, kuin pelkän teoreettisen manifestin lukeminen.

Riikka Ala-Hakula

”Surrealismin ikieläimet suomeksi.”