Tuuli Matinsalo voitti yliopisto-opintojen lomassa kilpa-aerobicin MM-kultaa,
perusti perheen ja valittiin vuoden urheilijaksi. Leveästi hymyilevä Matinsalo on aktiiviuran jälkeen nähty muun muassa Elixir ja Tanssii tähtien kanssa -ohjelmissa. Silti hän pitää itseään tylsänä.
”Porukat puhuivat, että Tuulista tulee liikunnanopettaja. Jos sä tollain sanot murrosikäiselle, eihän siitä tosiaankaan tule liikunnanopettajaa. Kaikkia muita ammatteja harkitsin.
Lukiossa kuitenkin totesin, että itse asiassa liikunnanopettajan ammatti ois mun juttu. Lähdin pyrkimään Jyväskylään ja pääsin ekalla yrittämällä.
Aloitin opiskelut 1991 ja tein niitä pari vuotta. Sitten kilpa-aerobic vei niin paljon aikaa, että en pystynyt tekemään aikatauluun sovittuja juttuja, päättöharjoitteluja ja muita. Tein gradun siinä välissä. Kun lopetin kilpa-aerobicin, ajattelin, että hoidan opinnot loppuun. Sitten tulikin perheen perustaminen kuvioihin, ja sen jälkeen vasta hoidin kakkosrykäisyn, eli kaikki mukavat kurssit kuten tilastotiede ja ruotsi. Valmistuin vasta 2006.
Opiskeluaika oli tosi mukavaa. Oli ihanaa, kun oli niin samanhenkinen porukka. Kaikki opiskelukavereista oli tietenkin liikunta- ja urheilumyönteisiä. Perustettiin tänne vielä oma seura, Campuksen Koonto. Olen sen ensimmäinen puheenjohtaja.
Kun olin Tanssii tähtien kanssa -ohjelmassa, oppilaat kysyivät, että ope hei, kumpi teistä on se tähti. Se oli mun mielestä iso kunnianosoitus, että ne olivat omineet mut sinne kouluun.
Tommosella taustalla mikä mulla on, niin kyllähän mut otetaan hyvin vastaan opettajana. Mutta se vaatii, että mä lunastan sen luottamuksen. Jos en osaa toimia, niin korkealta putoaa nopeasti.
Kun yksityisyrittäjänä teki hommia, julkisuus mahdollisti monia asioita. Ei tarvinnut markkinoida omaa osaamistaan. Asiakkaita tuli melkein itsestään.
Nyt oon pyrkinyt julkisuudesta pois, mutta tässä sitä taas ollaan. Se on niin jännä juttu. En tiedä, onko siihen koukussa, vai mitkä asiat siihen johtaa.
Hirveän hyvin mua on kohdeltu julkisuudessa, mutta kyllähän mä oon aika tylsä tyyppi. En ole mitään BB-kamaa. Mulla on perhe, mies ja oon opettaja – jumankeuti, aika tylsä tyyppi!
Julkisuus tuo hyvää sekä pahaa. Se antaa yksipuolisen kuvan ihmisestä, ottaa tietyn siivun ja esittää oman näkökulman. Parasta antia on ehdottomasti se, että kaupungilla tulee hymynaamoja vastaan ja mua moikataan usein. Sehän on tosi mukavaa!
Maailmanmestaruus oli korkein juttu, mitä kilpa-aerobicissa pystyi saavuttamaan. Olihan se kiva, kun löysi sellaisen tavan liikkua, mikä sopi just mulle: nopea, totaalinen tyyli, joka sopi temperamenttiini.
Kilpa-aerobic, ihan niin kuin mikä tahansa urheilu, edellyttää pitkäjänteistä satsaamista yhteen asiaan. Laji on esiintymislaji, musiikin tahtiin mennään ja show-meininki on päällä. Se vaatii myös sitä, että sä tykkäät olla siinä lavalla. Ei se muuten onnistu. Totta kai pitää olla tietynlaista tinkimättömyyttä, että koko ajan haluaa potkia itteensä eteenpäin. Ei heittäydy liian tyytyväiseksi tai kehitys loppuu siihen.
Enää mun ei tarvi asettaa tavoitteita maailmanhuipulle. Se sopi aiempaan elämäntilanteeseen. Nyt tavoitteet saattaa olla sitä, että jumankeuti kun pääsis treenaamaan edes tänään, ettei siirtyisi huomiselle.
Tavoitteita löytyy koko ajan, mutta kyllä ne on nyt ihan muualla kuin urheilussa. Täydennyskoulutusta haluan koko ajan lisää, tavoitteita ja kehittymistä sillä puolella riittää vaikka kuinka.
Toivottavasti lapsista tulee ihan mitä ne itse haluavat, vaikka niiden isä [Pasi Sarkkinen] on entinen painija ja äiti aerobiccaaja. Sanni on taitoluistelija, Juuso pelaa jalkapalloa ja Jonni painii.
Vein Sannia naisvoimistelijoiden treeneihin, mutta jostain syystä se ei napannut. Ei siinä minun auta pokkuroida vastaan.
Kun menin musiikkiluokalle neljännellä, olisin halunnut soittaa poikkihuilua, mutta luokalle tarvittiin sellisti. Äiti puhui mut ympäri ja aloin soittaa selloa. Se oli kyllä virhe. Ois pitänyt ehdottomasti antaa se poikkihuilu, sitä saattaisin vieläkin soittaa. Sello meni lopulta myyntiin ja mä ostin pesukoneen, että sain verkkarit pestyä.”
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi