Jyväskyläläisen Red Number Twon debyytti These Things Take Time on yhden hyvän ja kahdeksan keskikertaisen kappaleen mittainen siirto kotimaisen populaarimusiikin pelilaudalla. Se yhdistää Amerikalta kuulostavan vaihtoehtorockin ja elokuvallisen jälkirockin kahtaalle hamuavaksi kokonaisuudeksi.
Kappalerakenteet ovat moniosaisuudessaankin kertosäekeskeisiä, mistä seuraa maalauksellisuutta tavoittelevaan kokonaistunnelmaan yhdistettynä raskassoutuisuus. Niin ikään vaatimattomat melodiat eivät tällaista konseptia varsinaisesti tue. Sinänsä pätevän laulajan genretyyliltään tarkka, mutta ilmaisultaan epätarkka fraseeraus tekee levyn tunneskaalasta liian epämääräisen. Kappaleessa nimeltä Cassiopeia, joka on instrumentaali ja levyn paras, ei näitä ongelmia esiinny.
Päätösraidassa Telepathy saksofoni puhaltaa meininkiin hetkellisesti virkistävää särmää.
These Things Take Time on soundimaailmaltaan ehyt, jos tästä johtuen myös yllätyksetön. Loppuvaikutelma on valmiinoloinen paketti, josta puuttuu kuitenkin se mystinen ja ratkaiseva jokin.
Rauli Karjalainen
”Valmiinoloinen paketti, josta puuttuu
kuitenkin se jokin”