Keväällä ”määrittelemättömän mittaiselle” tauolle jääneen YUP:n keulahahmo Jarkko Martikainen on jo puolen vuosikymmenen ajan luonut bändin rinnalla omaa soolouraansa, minkä tuloksena on ilmestynyt kolme sooloalbumia. Niistä viimeisin, lokakuun puolivälissä ilmestynyt Toivo, jatkaa maailmaa syleilevää nimeään myöten parin vuoden takaisen Rakkauden jalanjäljillä.
Levyn kymmenestä raidasta noin puolet on kuultu jo Martikaisen livekeikoilla, esimerkiksi viime keväänä Rentukka Rockissa. Valehtelematta muutaman biisin kohdalla tuleekin mieleen, että ne toimivatkin levyä paremmin kasvokkain lavalla esitettyinä. Martikaisen soolotuotanto on tekstipainotteista, humaania ja pohdiskelevaa – astetta YUP:ta pehmeämpää. Aiemman soolotuotannon teemoista muistuttavat ajatukset, mihin suuntaan omaa elämäänsä pitäisi viedä ja kenen toiveiden mukaisesti.
Kokonaisuutena Toivo jää kuitenkin Martikaisen aiempia soololevyjä valjummaksi.
Martikaisen teksteistä voi silti saada suuntamerkkejä oman elämänsä risteystilanteisiin. Tai ainakin ne muistuttavat, ettei ole vastaavine ajatuksineen yksin.
Iiro-Pekka Airola
”Toivon kappaleita syysiltoihin.”