Muuan Mies – Mä olen iloinen (Helmilevyt)

Jaa miksikö? Siksi, että bändin musiikki on vuonna 2013 niin riisuttua ja yksinkertaista, että monen on vaikea saada siitä otetta. En välttämättä vielä sovittaisi bändille suomalaisen pop-musiikin pelastajan viittaa, mutta bändi ainakin osittain täyttää sitä tyhjiötä, jonka Leevi and the Leavings jätti. Monet ovat varmasti eri mieltä.

Muuan Mies onkin yhtye, joka jakaa mielipiteitä. Yhtyeen solisti Ismo Puhakka ei ole perinteisillä standardeilla teknisesti taitava laulaja, eikä yritä sellainen ollakaan. Lyriikat ovat pääosin yksinkertaisia ja naiiveja kertomuksia arkielämästä itseironisen linssin läpi vailla uhoa, draamaa tai vaikeita kielikuvia. Bändille riittää kitara, basso ja rummut ilman studiokikkailua. Minä olen iloinen kuulostaakin kuin se olisi äänitetty livenä kerralla purkkiin.

Juuri nämä asiat Muuan Miehessä viehättävätkin. Vastakohta turboahdetulle ja -tuotetulle musiikille. Ne voivat olla myös juuri sen heikkous – kuulijan mieltymyksistä riippuen. Oli mitä mieltä tahansa, maailmassa on tilaa tämänkaltaiselle soittamisen riemua pursuavalle mullantuoksuiselle keitokselle, joka on vahvasti maustettu vuosikymmenten takaisten iskelmien nostalgialla.

Yhtyeessä vaikuttaa laulaja Ismo Puhakan lisäksi liuta aktiivisia muusikoita. Itse asiassa loput bändistä on kokonaisuudessaan Joose Keskitalon entinen Kolmas Maailmanpalo-yhtye. Basisti Jaakko Savolainen niittää myös mainetta Jaakko Eino Kalevi -projektillaan. Kitaristi Petri Alanko soittaa myös Talmud Beachissa. Rumpali Arwi Lind on Helmi Levyt -yhtiön perustaja, joka näyttelee myös suurta roolia Suomen pelastamisessa julkaisemalla mielenkiintoisinta juurevaa musiikkia Suomessa.

Levyllä vierailevina muusikoina ovat mm. Yona ja Risto Ylihärsilä, joista viimeksi mainittu tuo syntetisaattorillaan oivan lisämausteen Tyttöni Tumma -kappaleeseen, joka kuulostaa juuri siltä miltä Leevi olisi kuulostanut jos olisi tehnyt reggaeta. Levyn helmeksi nousee ”Prinssi Rohkea Avautuu” – itseironinen ja suorasukainen tarina iskuyrityksestä, joka kiteyttää yhteen biisiin mikä Muuan Miehessä on hienoa.

Ennen kaikkea Muuan Mies eroaa monista tämän hetken suomalaisista yhtyeistä rennossa otteessaan tehdä musiikkia. Tämä ei ole aina itsestäänselvyys. Tuloksena on harvinaisen ehyt, maalaisromanttinen, mutta samalla urbaani eri musiikkityylejä  hiphopista reggaeen ja kantriin yhdistävä kokonaisuus sympaattista kansitaidetta myöten. Musiikista väistämättä välittyy kuulijalle, että bändi on seurannut omaa visiotaan ja sillä on ollut hauskaa sitä tehdessä. Tämä jättää hymyn myös kuulijan kasvoille. Kyynikot älkööt vaivautuko.

Minä ainakin olen iloinen.

Arttu Seppänen

”Vastakohta turboahdetulle ja -tuotetulle musiikille ja tarvittava julkaisu suomalaisen musiikin kentällä.”