Nykyisillä rakennusmääräyksillä syntyy epäkäytännöllisiä opiskelija-asuntoja. Jylkkäri kokosi yhteen koomisimmat säädökset.
Moni hieraisee silmiään mennessään tekemään tarpeitansa ylioppilaskylän yksiöiden vessoihin. Kortepohjan yksiöissä kun on aivan hervottoman kokoiset, kynnyksettömät käymälät. Lisäksi vessojen ovet ovat niin leveät, että niistä mahtuisi kulkemaan samaan aikaan sekä vessasta ulos ja että takaisin sisään.
Syy erikoisuuksiin ovat rakennusmääräykset, joiden mukaan vessaan täytyy päästä pyörätuolilla ja siellä täytyy mahtua vielä kääntymäänkin rullatuolilla istuttaessa. Tarkkoja ollaan ovien suhteen muutenkin, sillä Suomen laissa ovien leveydet on määritelty jopa millimetrien tarkkuudella.
Uusissa taloissa ovien on nimittäin oltava vähintään 800 milliä leveitä – jopa vaatehuoneessa. Syynä tähän on se, että liikuntaesteisten ja pyörätuoli-ihmisten on mahduttava apuvälineillään esimerkiksi saunaan sisään. Mutta miten sitten olla siellä saunassa ja nousta lauteille, onkin aivan toinen juttu.
“Jonkin verran olemme saaneet vapautuksia, kun olemme selittäneet että asunnoissa asuu pääasiassa 25-30-vuotiaita nuoria, jotka eivät pyörätuolia tarvitse”, kertoo JYYn kiinteistöpäällikkö Osmo Kääriäinen.
Yksiöiden vessat ovatkin suhteettoman kokoisia verrattuna pienempien yksiöiden kokoon – vai miltä lähes 10 neliön vessa- ja suihkutilat kuulostavat 22 neliön yksiössä?
“Se on melkein niin että sängyn paikka on kylppärissä ja aika harva sitä sänkyä sinne haluaa laittaa”, Kääriäinen nauraa.
Yksi näkyvimmistä rakennusmääräyksistä Suomessa on se, että jos talossa on hissi, jokaisen asunnon täytyy olla sopiva myös liikuntaesteiselle. Toisaalta jos talossa on yli kolme kerrosta, rakennuksessa on myös oltava hissi. Siksi Suomi onkin hissien luvattu maa.
Opiskelija-asunnot sijaitsevatkin yleensä juuri tällaisissa muhkeissa kolosseissa. Kämpät myös mielletään usein varsinaisiksi ikkunattomiksi kopperoiksi. Tämä on kuitenkin pelkkä harha, sillä itse asiassa ikkunoita pitää olla jokaisessa huoneessa 10 prosenttia huoneen koko lattiapinta-alasta. Ainoita sallittuja ikkunattomia huoneita saavat olla esimerkiksi vaatehuone ja keittokomero.
Ikkunoita on oltava siis vähintään se 10 prosenttia – kukaan ei varsinaisesti kiellä rakentamasta vaikkapa olohuoneeseen pelkkiä ikkunoita seinien sijaan. Kunhan vain eristykset on kunnossa.
Myös paloturvallisuus saattaa joskus jäädä kerrostalossa asuvalta huomioimatta – vaikka ne Kortepohjan ylioppilaskylän palovaroittimet nykyisin toki tehokkaita ovatkin. Esimerkiksi sohvia ja lastenrattaita ei saisi missään nimessä jättää kerrostalon käytäville odottamaan vaikkapa seuraavaa omistajaa.
Tämä pitäisi varmaan kertoa myös sille C-talossa asuvalle vaihtarille, jonka sohva on odottanut uutta omistajaansa talon käytävällä jo pitkään. Sohva on muuten jopa varustettu ”please don’t take me!”-lapulla.
Lopuksi vielä suru-uutisia opintolainansa bensoihin ja kaskoihin kuluttaville kandikokelaille. Autollisen opiskelijan todellakin kannattaa muuttaa jonnekin akselille Jyskä-Vaajakoski-kauas, sillä siellä autopaikkoja kyllä riittää. Parhaimmillaan yhtä asuntoa varten saattaa löytyä jopa kaksi autopaikkaa. Hieman eri tilanne kuin keskustassa, jonne autopaikkoja on varattu noin joka toiselle yhdessä kerrostalossa.
Siksi monet keskustan opiskelija-autoilijat jättävät autonsa kadun varteen ja eivät sitten uskalla sitä siitä ikinä siirtää, kun paikka menisi. Todellista auton hyötykäyttöä!