Montako puukkoa toit mukanasi, tanskalaiset korkeakoulusivistyneet hyökkäävät suomalaisen vaihtarin kimppuun vittuilemalla maamme barbaarisuudesta muutaman kaljan juotuaan.

Olen ollut vaihdossa Legomaassa lähes puoli vuotta ja osaan jo ulkoa tämän kymmeniä kertoja käydyn stereotypiakeskustelun. Se menee seuraavasti:

Suomalaisuudestani kuultuaan tanskalaisihminen riemastuu ja utelee, onko Suomessa yhä laillista kantaa puukkoa ja kuinka monta moraa omistan. Toisinaan tanskalainen heittäytyy sivistämään minua suomalaisesta perinnepeli “Jorkista”, jossa äijälauma menee saunaan puukon ja vodkapullon kanssa. Eikä peli ole mikään pikkusievä hölökynkölökyn. Ensin juodaan vodka, sammutetaan valot ja otetaan puukko esiin. Voittaja on se, joka selviää ulos hengissä. Tanskalainen analysoi, että Jorkkisalaseuran vuoksi maassamme tehdään paljon itsemurhia.

 

This is hjuumor, mutta alkuun kyllä yllätti. Miten ikivanhat puukkovitsit voivat vielä elää nuorissa tanskalaisissa niin vahvasti? Muualta Euroopasta ja vielä kauempaa tulevat vaihtarit eivät yleensä selittämättä ymmärrä mistä Suomen ja puukkojen rinnastuksessa on kyse.

Mutta eteenpäin: puukoista keskustelu jatkuu Lordin euroviisuvoittoon ja yksi-kaksi-kolme-perkeleen kautta luettelemaan elintarvikkeiden tuoteselosteita, joita tanskalaiset lukevat halpismansikkahillon kyljestä aamupalapöydässä. Sitten keskustelunaiheet loppuvat.

 

Vaikka olemme melkein naapureita, Suomi on monelle kohtaamalleni tanskalaiselle vieras. Suomi on se outoa kieltä puhuva kansa, joka on kai Skandinaviaa, muttei ihan kuulu joukkoon.

Ja mitä me toisaalta tiedämme Tanskasta Kööpenhaminan ja muutaman kaljabrändin lisäksi? Yhdessä maamme ovat olevinaan ihana hyvinvointipohjola, mutta mitä se lopulta tarkoittaa sosiaalitukien ja kylmänkalsean minimalismidesignin lisäksi?

Olen usein väitellyt keskieurooppalaisten vaihtarien kanssa siitä, kuuluuko Suomi Pohjoismaihin vai Baltiaan. Huomaan usein närkästyväni, kun kotimaani pohjoista identiteettiä epäillään.

Oikeastaan nopeiden yhtäläisyyksien löytäminen Suomen ja muiden Pohjoismaiden välillä ei ole päivän selvää: Ei meillä ole samaa monarkiaa, kruunuja eikä kieltä kuin muissa Pohjoismaissa. Suurin yhteinen nimittäjä on hillopurkki, jonka tuoteselosteen voi lukea neljällä kielellä.

Silti Suomi roikkuu epätoivoisena skandinaviaimagossa, mikä on huvittavaa, sillä ilman identiteettikriiseilyä olisimme kiinnostavampia erikoisuudessamme.

 

(Vai olisiko aika laittaa sauna lämpenemään. Kutsutaan pohjoismaiset ystävämme pelaamaan Jorkkia ja tutustutaan toistemme kulttuureihin pintaa syvemmältä.)