Perustaisitko perheen?

Opiskelevat vanhemmat nauttivat lapsiperheen arjesta. Moni asia kaipaisi kuitenkin parantamista.

Kymmenkuinen Lauri on löytänyt lattialta jotain. Suu käy kovaa vauhtia. Äiti Jaana Romppainen tarkistaa ja naurahtaa:

“Oli se syötävää, tällä kertaa.”

Suutuntuman lisäksi Lauri harjoittelee kävelyä. Tuen kanssa pitää vielä mennä, vaikka selvästi näkee, että ilmankin jo onnistuisi. Juttuakin tulee jo kovasti. Pirteä miehenalku ei ujostele.

Laurin vanhemmat Jaana Romppainen ja Paavo Pihavaara ovat olleet naimisissa kaksi vuotta. Molemmilla on vielä opintoja jäljellä, tosin loppusuoralla ollaan jo.

Perheen perustaminen ei pariskunnan opiskeluja kuitenkaan häirinnyt. Hetki tuntui sopivalta, vaikka Pihavaaralla oli graduseminaari kesken Laurin syntyessä. Myös Romppainen tekee parhaillaan gradua, joka pitäisi kohta jättää esitarkastukseen.

“Kyllä sitä tuli mietittyä, mutta ei siitä loppujen lopuksi niin huolehtinut”, Romppainen toteaa.

“Tietysti sitä mietti, miten kauan lasten hankintaa kannattaa lykätä”.

Romppaisen ja Pihavaaran mukaan suurin muutos Laurin syntymisen jälkeen on ollut ajankäytön tiukentuminen. Aikaa yritetään jakaa tasapuolisesti kaikelle.

“Minä jäin aluksi Laurin kanssa kotiin. Paavo saa siis nyt valmistua ensin”, Romppainen kertoo.

“Kyllähän tutkintoon liittyy oma ahdistuksensa. Onneksi ohjaajat ovat olleet tosi kannustavia. Siitä on ollut paljon apua”, hän jatkaa.

Pariskunnan opiskelut ovat edenneet hyvin, vaikka aivan aikataulussa ne eivät olekaan menneet. Lapsi vie oman aikansa myös opiskelijan elämästä.

“Hidastumista ei oikein voi välttää, kun aikataulut eivät ole samalla lailla suunniteltavissa pitkäksi aikaa eteenpäin. Lisäksi lähiopintoja on ollut välillä vähän hankala järjestää”, Romppainen kertoo.

Pariskunnan mukaan perheellisten opiskelijoiden elämää voisi helpottaa esimerkiksi E-tenttien määrää lisäämällä. Myös opintojen suorittamiseen voisi tarvittaessa antaa enemmän joustoa. Luentojen videointi nettiin on myös hyvä keino mahdollistaa opiskelu niille, jotka eivät pääse aina määrättyyn aikaan luennolle. JYYn joustavan opiskelun manifesti on tässä samoilla jäljillä.

“Miksei esimerkiksi tenttejä voisi tehdä myös kotoa käsin?”, Romppainen kysyy.

Luonteva ikä kumppanin löytämiselle ja perheen perustamiselle ajoittuu usein juuri opiskeluaikaan. Opintojen lyhentämiseen pyrkivä koulutuspolitiikka tiivistää opintoja, mutta jättää entistä vähemmän aikaa muulle.

Myös Romppaisella ja Pihavaaralla kaikki liikenevä aika menee opintoihin. Pariskunta on kuitenkin yhtä mieltä siitä, että aikaa tulee nykyisin käytettyä aikaisempaa paljon tehokkaammin.

“Niin, ja kyllä opiskelumotivaatiokin on vähän parempi, Pihavaaraa hymyilee.

“Vähän ainakin.”

Opiskelevan lapsiperheen taloudellinen tilanne voi olla hyvinkin heikko. Moni joutuu käymään töissä, vaikka aikaa ei muutenkaan ole liikaa. Lisäksi ongelmaksi voivat muodostua opiskelijan tulorajat. Lapsiperheen menot kun ovat kovin erilaiset verrattuna tavalliseen opiskelijaan.

Romppaisen ja Pihavaaran perhe on toistaiseksi kuitenkin pärjännyt hyvin. Helpotusta tilanteeseen tuo Romppaisen työ sijaisopettajana.

“Isovanhemmat ovat myös tukeneet rahallisesti”, hän täydentää.

Myös arjen pyörittäminen voi olla tentti- ja lastenkirjojen sekamelskassa hankalaa. Romppaiselle ja Pihavaaralle kaverit ja ystävät ovat olleet suuri apu.

“He ovat olleet lapsenvahteina, kun meillä on ollut menoa samaan aikaan”, Pihavaara sanoo.

“Kertaakaan ei ole vielä sairastuttu yhtäaikaa. Se voisi olla hankalaa”, Romppainen miettii.

JYYn sosiaalisihteeri Karoliina Vainikainen kertoo saavansa ajoittain tiedusteluja perheellisiltä opiskelijoilta.

“Useimmiten kyse on palveluohjauksesta.”

Vainikainen huomauttaa, että tukitoimia suunniteltaessa perheellisten opiskelijoiden erityistarpeet ovat usein jääneet huomiotta. Esimerkiksi Jyväskylässä iltapäiväkerhojen osallistumismahdollisuudet ja maksut on porrastettu opiskelijan näkökulmasta kankeiksi ja kalliiksi.

Kampusalueella lapsiperheet on kuitenkin huomioitu suhteellisen hyvin.

“Syöttötuoleja löytyy joka ruokalasta. Ja useimpiin pääsee myös lastenvaunujen kanssa. Myös kampuksella liikkuminen on aika vaivatonta”, Romppainen toteaa.

“Lastenhoitotilojakin löytyy, kun osaa vähän suunnitella”.

Kuten myös Romppaisella ja Pihavaaralla, perhe on monella opiskelijalla tavoitteena. Sen toteutuminen ei kuitenkaan ole itsestään selvää. Sinkuksi jääminen on yhä yleisempää. Lisäksi lasten hankinnasta tuntuu tulleen varsin mittava projekti.

Juttua varten kartoitettiin opiskelijoiden ajatuksia perheen perustamisesta opiskeluaikana. Haastatelluista vain vajaa neljäsosa oli valmis harkitsemaan perheen perustamista ennen valmistumistaan. Haastatellut olivat keskimäärin 23-vuotiaita, yhteensä haastateltuja oli 19. Vanhin oli 29- ja nuorin 19-vuotias. Suurin osa oli naisia.

Yli kaksi kolmasosaa nimesi taloudelliset syyt lasten hankkimisen esteeksi. Opintoihin keskittyminen oli toiseksi yleisin syy. Niitä seurasivat ajan vähyys ja työllistymisen priorisointi.

Ennen lasten saantia pitäisi siis valmistua, saada työpaikka ja hankkia sopivan kokoinen asunto. Parisuhteenkin pitäisi olla vakaalla pohjalla.

Taloudellinen pärjääminen on tärkeää: vähintään toisen olisi hyvä olla töissä. Eikä sen toisenkaan valmistuminen saisi olla kovin kaukana. Tämä asetelma toistui useimpien puheissa.

Jylkkärin tekemä pikakysely saa tukea Tilastokeskuksen Perheet 2011- aineistosta. Perheen perustaminen ajoittuu yleensä vasta opintojen jälkeen.

Osin sen seurauksena ensisynnyttäjien keski-ikä nousee edelleen. Vuonna 2005 keski-ikä oli 27,9 vuotta, vuonna 2010 28,3 vuotta. Myös yhä useampi parisuhde jää lapsettomaksi. Vuosien 2010 ja 2011 välillä kasvua oli 1,25%. Lapsiperheiden määrä väheni samassa ajassa 0,6% yksinhuoltajaperheiden määrän pysyessä lähes ennallaan.

Perheväestön suhteellinen osuus on tasaisessa laskussa. Vaikutukset väestön ikäjakaumaan ovat kaikkien tiedossa. Muutokset ovat pitkäaikaisia ja hitaasti kehittyviä.

Opintojen nopeutumisesta huolimatta yhteiskunnan kustannukset kasvavat. Synnytysiän noustessa hedelmällisyyshoitojen tarve lisääntyy, samoin kuin riskit raskauden aikaisista komplikaatioista ja sikiön kehityshäiriöistä.

Myöhäisempi synnytysikä myös korreloi pienemmän lapsimäärän kanssa. Vähemmän lapsia tarkoittaa heikompaa huoltosuhdetta ja sitä, että kansallista kulttuuriperintöä kuljettaa eteenpäin entisestään vähenevä joukko.

Lasten saaminen työuran alussa ei sekään ole ongelmatonta. Kumpi on työnantajan näkökulmasta kiinnostavampi: vastavalmistunut henkilö, joka on opiskellut vähän nopeammin mutta jonka perheasiat ovat vielä jäsentymättä, vai henkilö, joka elää vakiintunutta perhe-elämää?

Kumppanin löytymiseen yhteiskunta tuskin voi vaikuttaa. Sen sijaan se voi poistaa esteitä ja tukea yhteiskuntaa hyödyttävien tavoitteiden toteutumista. Tällä hetkellä järjestelmä niputtaa kaikki opiskelijat yhteen, ottamatta kantaa yksilöllisiin tavoitteisiin tai elämänvaiheisiin. Nykytilanne suosii perheen perustamisen lykkäämistä, koska perheiden tarpeet jäävät huomiotta. Vaihtoehdoksi jää usein valitseminen joko perheen tai opintojen välillä.

Lapsen ja perheen yhdistäminen vaatii siis paljon suunnittelua ja joustavuutta. Ovatko Laurin vanhemmat koskaan katuneet lapsen hankkimista tässä elämänvaiheessa?

“Ei kyllä olla! Lauri on sellainen ilopilleri”, Romppainen ja Pihavaara kertovat toisiaan vilkuilleen.

“Ja onhan oma lapsi niin iso asia.”

Vauhdikas pikkumies on ehtinyt touhuissaan sopivasti keittiöön asti. Romppainen nostaa Laurin tiskausta katsomaan. Lauri jokeltaa ja läiskyttää saippuavettä. Ei tällainen perhearki vaikuta ollenkaan tylsältä tai vaikealta. Päinvastoin.