Ihmiset istuvat liikaa. Jylkkäri testasi, miltä tuntuu seisoa kokonainen työpäivä yhteen soittoon.
Niska- ja hartiakipuja? Alaselkäänkin koskee? Ihmekös tuo, sillä ihminen istuu keskimäärin 9,3 tuntia päivässä eli yli puolet valveillaoloajastaan. Moni paikkaa päivän liikkumattomuuttaan käymällä muutaman tunnin lenkeillä tai jumpissa iltaisin, mutta uusimpien tutkimusten mukaan tämäkään ei riitä. Esimerkiksi Jyväskylän yliopiston liikuntabiologian laitoksen vuonna 2012 julkaiseman tutkimuksen mukaan kuntoliikunta ei yksin riitä ylläpitämään ja parantamaan terveyttä, vaan istumatyö voi olla terveysriski jo itsessään. Normaalien tuki- ja liikuntaelinsairausten lisäksi liialla istumisella on todistettu olevan yhteyksiä myös esimerkiksi sydän- ja verenkiertosairauksien sekä diabeteksen syntyyn.
Jylkkärin toimituksessa tehtiin muutama päivä töitä seisten ja testattiin, miten yli kymmenen tuntia päivässä istumaan tottunut keho reagoi äkilliseen ja jatkuvaan pystyssä pysymiseen. Sormet liikkuivat pahvilaatikoiden päälle kasatulla näppäimistöllä aluksi aivan entisen malliin ja hieman normaalia korkeammalla oleva hiirikäsikin toimi vallan moitteettomasti. Ensimmäiset tunnit tietokoneen ääressä seisten tuntuivat jopa miellyttävältä vaihtelulta ainaiseen työtuolissa vempuiluun verrattuna.
Ilo oli kuitenkin lyhyttä. Pian oli pakko alkaa venytellä jo muutaman minuutin välein. Puhelimessa puhumisetkin teki mieli hoitaa kävellen ympäri toimitusta. Hyvää ja pitkäaikaisesti sopivaa seisoma-asentoa ei vain tuntunut löytyvän. Into seisomiseen laantui nopeasti ja niin myös testaus päättyi jo parin päivän jälkeen.
Opiskelijat istuvat yhtäjaksoisesti erittäin paljon. Luennot kun kestävät parhaimmillaan jopa kolme tuntia ja yleisenä tenttipäivänä tenttivastausta voi joutua raapustamaan vanerialustan päällä jopa neljä tuntia yhteen soittoon. Riittävän seisomisen sisällyttäminen tavalliseen arkipäivään on oikeasti vaikeaa. Tentteihin kun lukisi mielellään sohvalla röhnöttäen ja television tuijottaminenkin tuntuisi hölmöltä seisaaltaan, luennoitsijan paasauksen kuuntelemisesta puhumattakaan. Baaritiskillä seisominenkaan ei valitettavasti taida mennä yksiin yleisten “vähennä istumista”-suositusten kanssa.
Koko ajan ei tarvitse seisoa, mutta seisoma- ja kävelytaukoja olisi työssä kuin työssä hyvä pitää. Jos ei fyysisistä, niin sitten sosiaalisista syistä: kävelytauolla voi vaihtaa vaikkapa kuulumiset samaan kahvijonoon sattuneen kaverin kanssa.