Hyvät opiskelijat, teillä on nyt tilaisuus sankaritekoihin. Suomen huoltosuhde uhkaa rapautua, ja koska kukaan muu ei halua luopua saavutetuista eduista, katseet kohdistuvat teihin.

 

Katseiden lisäksi opiskelijoihin uhkaa kohdistua myös iskuun viritetty keppi. Hallitus haluaa nuoret entistä aiemmin täysipäiväiseksi työvoimaksi Suomen bruttokansantuotetta kasvattamaan. Tämän uskotaan tapahtuvan kätevästi sorkkimalla opiskelijan toimeentuloa. Kukapa muukaan tasapainottaisi kiikkerää taloustilannetta kuin muutaman satasen kuukausituloilla kitkuttavat nuoret aikuiset.


Tulilinjalla on siis opintotuki.

 

Valtionpäämiesten haaveissa pyörivät erilaiset mallit, joissa opiskelijoita usutettaisiin vaihtelevin painotuksin lainan ottamiseen. Viime vuosikymmeninä suosiotaan menettänyt opintolaina pitäisi saada jälleen kiinnostavaksi. Ilmeisesti on taloudellisesti kaikkien kannalta hyvä, että opiskelija valmistuu epävarmaan taloustilanteeseen ja vuosien pätkätyöviidakkoon tuhansien eurojen lainasumma harteillaan.

Päätöksiä odotetaan maaliskuun 21. päivän kehysriihestä. Lopputulosta on vaikea ennustaa, koska suuret puolueet ovat olleet vaitonaisia suunnitelmiensa suhteen.

Opiskelijajärjestöt ovat vaatineet hallituspuolueita avaamaan keskustelua yleisölle, mutta toistaiseksi pyynnöt näyttävät kaikuneen kuuroille korville.

Julkisuudessa on puitu erilaisia opintotukimalleja. Esimerkiksi kahdessa esillä olleessa vaihtoehdossa osa niistä opiskeluvuosista, joiden aikana voi nykysysteemissä nostaa opintorahaa, täytyisi vastaisuudessa rahoittaa kokonaan opintolainalla. Lainavuosien määrä vaihtelee malleittain.

Opintotuen maksamista on myös kaavailtu rajattavan lukuvuosien määrän mukaan. Lisäksi on väläytelty muun muassa opintolainavähennyksestä luopumista.

Edellä kuvatut mallit eivät yllättäen ole saaneet opiskelijajärjestöjen varauksetonta tukea. Ne eivät onneksi ole ainoita vaihtoehtoja, mutta uhka on kuitenkin todellinen.

 

Lainapainotteisuuden lisääminen olisi ongelmallista myös siksi, että se painaisi eri alojen opiskelijoita eri tavoin.

Jos tulevaisuuden työ- ja palkkausnäkymät ovat hyvät, muutaman tonnin laina tuskin painaa takaraivossa kovin kummoisesti. Kaikista ei kuitenkaan voi tulla lääkäreitä tai asianajajia, eikä yhteiskunta pyöri vain näiden ammattien voimin.

Monta tärkeää työtä tehdään pienellä korvauksella, ja tällaisten alojen opiskelijoille lainapainotteisuus olisi lisärangaistus muutenkin epämiellyttävässä tilanteessa.