”Gradun teossa tärkeintä on asettaa itselleen selkeitä tavoitteita ja aikataulu, jossa työ etenee. Tee sen eteen edes jotain päivittäin. Sinnikkäällä työllä ja hyvällä suunnittelulla gradu valmistuu kyllä, rivi kerrallaan.”

Gradun teon kultaisia ohjeita niiltä, jotka ovat omasta tuskastaan jo suoriutuneet.

”Ei se nyt niin kamalaa ollut” voi sanoa jälkeenpäin lähes mistä tahansa. Vaikka synnytyksestä. Olen kyllä lapseton, mutta pakkohan sen on olla ihan hirveää.

En ole maisterikaan. Gradu on jäänyt synnytyskanavaan. Hapenpuute on jo alkanut tehdä tuhojaan.

 

Päätän kirjoittaa tavoitteeni paperille, jotta ne olisivat selkeämmät.

1.Herää aamulla! kirjoitan.

Luulisi olevan itsestäänselvyys, mutta ei useinkaan ole. Päädyn rajaamaan aamun mihin tahansa kellonaikaan ennen puolta päivää.

2. Pukeudu joka päivä.

Pukeutumiseksi ei lasketa sitä, että laittaa toppavaatteet pyjaman päälle piipahtaakseen lähikaupassa.

 

Avaan gradutiedoston kahdeksan kuukauden tauon jälkeen ja ihmettelen, kuka sen on kirjoittanut. ”Tässä työssä selvitän, millaisia aiheita aineistoon on valikoitunut”, kirjoittaja vakuuttaa. Tekstiä on yhtä hämmentävä lukea kuin sitä tunteellista tekstiviestiä, jonka lähetin sunnuntain vastaisena yönä viiden maissa aivan liian monen shotin jälkeen. Paitsi että tekstiviestille voi nauraa.

 

Kirjastossa innostun. Olo on kuin Neiti Marplella jäljittäessäni teoksia hyllyväleistä. Yksikään kirja ei jää löytymättä. Lukuun ottamatta sitä , josta aineistohaku tylysti ilmoittaa sen olevan Kanavuoren varastossa. Mikä on Kanavuoren varasto ja miksi ihmeessä koko kirjaston ainut kappale usein siteeratusta kirjasta on viety sinne?

Kotona pöydän kulmalle kasattu kirjapino näyttää vaikuttavalta. Selailen kirjoja. Liimaan post-it-lapun kaikille niille sivuille, joihin kannattaisi ehkä myöhemmin palata.

 

Seuraavana päivänä lähetän professorille melko epätoivoisen sähköpostiviestin, jossa anelen vinkkejä työn edistämiseksi. Proffa jaksaa tsempata. Merkkaan kalenteriini hymynaaman merkiksi siitä, että tämäkin päivä oli gradupäivä. Sain nimittäin sähköpostista selkeän suunnitelman jatkoa varten. Tai oikeastaan ymmärsin, että joudun tekemään aika paljon uudestaan. Tekemisen meininki kuitenkin!

 

Parin viikon päästä kirjaston kirjoista tulee myöhästymisilmoitus. Olin lähtenyt matkoille ja sen jälkeen luvannut tehdä yhden työpätkän tuttuun työpaikkaan.

Mites gradu edistyi tammikuussa, työkaverit kyselevät.

Siinähän se, ihan hyvin, vastaan.