Kuka teistä tunnistaa nimen Jonah Lehrer? Ei varmaan moni, mutta varmasti useampi kuin tunnistaa vaikkapa nimet Heidi Kononen, Katariina Vuori, Kari Paananen tai Siina Repo.

Lehrer on yhdysvaltalainen toimittaja, joka irtisanoutui New Yorkerista jäätyään kiinni Bob Dylanin sitaattien väärentämisestä. Loput ovat suomalaisia toimittajia, jotka kertoivat totena Minttu Vettenterän sepittämää Enkeli-Elisa -tarinaa. Siina Repo oli se toimittaja, jonka mukaan tarina oli joka tapauksessa “esimerkki totuudesta”.

Ymmärrän hyvin toimittajien virheitä. Teen niitä koko ajan. Virheitä syntyy laiskuudesta, mutta myös kasvaneista paineista. Paineita luovat osaltaan mediaomistajat, jotka vastaavat perinteisen median ahdinkoon lähinnä irtisanomalla väkeä.

Olen kuitenkin sitä mieltä, että meille kaikille toimittajille tekisi hyvä saada kunnolla satikutia, kun virheitä tulee. Suora keskustelu myös nostaa laatujournalismin arvostusta ja muistuttaa yleisöä siitä, että kunnollinen journalismi vaatii työtä ja rahaa.

 

Suomalaiset toimittajapiirit taitavat olla liian pienet ja läheiset, jotta täällä kyettäisiin ylläpitämään riittävää hygieniaa. Julkisen Sanan Neuvoston puheenjohtaja Risto Uimonen jo sentään onnistui sanomaan, että toimituksissa olisi pitänyt tarkistaa Enkeli-Elisa -juttujen taustat paremmin. Vielä kaksi vuotta sitten Uimonen oli sitä mieltä, että Iltalehdessä läpi menneestä lottovoittohuijauksesta olisi pitänyt nostaa oikeusjuttu – toimitusta huijanneita vastaan.

Minttu Vettenterän saama mediahuomio on kohtuutonta siihen nähden, että paljon hänen sepitteitään merkittävämpi yhteiskunnallinen ongelma on toimituskulttuurin alennustila Suomessa. Silti töppäilleisiin toimittajiin viitataan suurimmassa osassa juttuja “eräänä toimittajana”, kun taas Vettenterä on löytynyt nimellä ja kuvalla jopa Seiskan kannesta.

Jos Hanna Nikkasen ja Anu Silfverbergin Kuukausiliitteessä esittämä epäilys Münchausen-oireyhtymästä Enkeli-Elisan taustalla pitää paikkansa, on aika selvää, että keskustelun olisi jo ajat sitten pitänyt siirtyä Vettenterän tekemisistä toimittajien tekosiin.

Toisekseen olen pohtinut, aikooko se Ylen tiedotustilaisuudessa riehunut Iltalehden toimittaja seuraavaksi mennä vaatimaan arkkipiispalta vastausta siihen, miksi kirkko on huijannut Suomen kansaa esittämällä Jeesuksen valkoihoisena?

Vaikka Ylen Mannerheim-elokuva olisi epäonnistunut, pidän mittaamattoman raikkaana ja riemastuttavana jo sitä, kun Mannerheimia esittävä Telley Savalas Otieno huomautti Hesarissa, ettei Mannerheim ollut mikään Lenin tai Stalin, vaan pikemminkin Che Guevara.

Montako vuosikymmentä olisi mennyt, että tällainen lausunto olisi sopinut yhdenkään suomalaisen keskustelijan suuhun kummallakaan puolella rintamaa?

Jarno Liski 

paatoimittaja@jylkkari.fi