Kauppalehden uutisessa 13. marraskuuta kerrottiin, kuinka voi päästä “huippuliksaan kiinni alle 30-vuotiaana”. Kiinnostaahan tuollainen. Ei sillä, etteikö huippuliksaan kiinni pääseminen 50-vuotiaana ehtisi tuottaa ihan mukavan potin eläkepäivien rantalomia varten, mutta… Onhan enempi parempi ja tänään ennen huomista.

Miten näihin isoihin rahoihin voi sitten päästä nuorena kiinni?

Konsultoimalla on artikkelin vastaus. Jutussa kerrotaan suurten konsulttitalojen harjoittelupaikoista, jollaisen saaminen on lähestulkoon varma lippu ylimpään tulokymmenykseen, jollei ylemmäs.

Mitäpä niillä rahoilla sitten ostaisi? Ökyjahdin vai kasan kultaisia kaulakoruja? Kenties leopardin omaan eläintarhaan. Ehkei kuitenkaan sitä leopardia. Enemmistö ihmisistä edellyttää ja jopa vaatii ostamiltaan tuotteilta nykyään entistä suurempaa vastuullisuutta. Sitä voi olla kovin vaikea toteuttaa leopardin kohdalla.

Ilmastovastuullisuus lienee suurin ja tärkein vaatimus, mutta heti perässä tulee kasvavissa määrin luonnon monimuotoisuutta, työntekijöiden oikeuksia ja taloudellista tasa-arvoa koskevia vaatimuksia – ja hyvä niin. Unohtamatta leopardien oikeuksia.

Tietysti, ja täysin ymmärrettävästi, joskus elämässä eteen tulee niitä tilanteita, jolloin tilillä on digitaaleja tasan yksi ja sixpäkki lonkeroa aiheuttaisi vakavan maksukyvyttömyyskriisin.

Koska keskuspankin loputtomaan piikkiin ei voi luottaa, on taloudellisen toimintakykynsä turvaamiseksi pakko sijoittaa Xtra-lonkeroon– ja hyväksyttävä samalla lievä selkänahan maku suussaan. Kuitenkin näitä akuutteja hätätilanteita lukuun ottamatta ihmiset edellyttävät kasvavissa määrin vastuullisuutta ostoksiltaan. Samaa he eivät kuitenkaan vaadi itseltään.

Ihmiset edellyttävät, että heidän juomansa kauramaito on vastuullisten täydellistä kansanvaltaa vapaasti toteuttavien keskenään tasa-arvoisten ja veronsa maksavien lehmien omilla pelloillaan viljelemää, mutta voivat samaan aikaan työssään ilman tunnontuskia pyrkiä tuhoamaan tuon samaisen yhteiskunnan. Vähemmän kaunopuheisesti ilmaisten; lähes aina kun ihmiset nykyään ostavat tuotteita, he ainakin jollain tasolla miettivät tuotteen vastuullisuutta, mutta valitessaan työpaikkaa ainoat merkitsevät asiat ovat tilipussin paksuus ja työsuhdeauton merkki.

Tästä vastuuttomuudesta ovat mainitut konsulttifirmat loistava esimerkki. Uutisessa mainittu yritys EY, Ernst and Young, kuuluu alan niin sanottuun Big fouriin ja yhdessä, myös artikkelissa mainittujen PwC:n (PricewaterhouseCoopers), Deloitten ja KPMG:n kanssa hallitsee käytännössä keskenään kaikkien maailman suurimpien yritysten kirjanpitoa ja taloudellista neuvonantoa. Ja eihän siinä mitään, mutta kun avaa minkä tahansa näistä yrityksistä Wikipedia-sivun, on edessä rivi toisensa perään jatkuva lista väärinkäytöksiä ja virheitä sekä törkeitä petoksia ja rikoksia, joihin nämä yritykset ovat syyllistyneet.

On kirjanpitorikoksia, joissa yritysten kaatuessa konkurssiin ovat rahojaan menettäneet monet eläkerahastot. Niiden on myös katsottu osallistuneen verosuunnitteluun, jossa näiden firmojen on katsottu auttaneen suuryrityksiä siirtämään voittojaan muista maista veroparatiisien hellään huomaan. Yksikään yritys ei kuitenkaan tee rikoksia, rikoksen tekee aina ihminen.

Google on toinen esimerkki. Se on lähes poikkeuksetta keikkumassa halutuimpien työpaikkojen kärkisijoilla. Vuoden 2024 Youth professional attraction -indeksissä, joka selvitti suomalaisnuorten mieluisimpia työpaikkoja, Google löytyi listan kärkipaikalta. Taakse jäivät muun muassa Supercell, Fazer, Apple ja Nokia. Loistavaa menestystä ja ihailua, kun samalla rikossyytteet seuraavat toisiaan. Senpä takia toinen lista, jonka kärjestä Googlen voi löytää, on Juha-Pekka Raesteen ja Hannu Sokalan kirja, Maailman 50 vaarallisinta yhtiötä (Otava 2020). Vuonna 2017 Euroopan komissio mätkäisi Googlelle historiansa siihen mennessä suurimmat sakot, 2,4 miljardia euroa hallitsevan markkina-aseman väärinkäytöstä. Muina kulmakarvoja kohottavina touhuina mainittakoon hakutulosten sensurointi Kiinassa ja niin kovin perinteinen verosuunnittelu (lue: kierto).

Ehkä tärkein huomioitava asia on, että edellä mainitut firmat eivät välttämättä ole työntekijälle lainkaan huonoja paikkoja työskennellä. Toisin kuin Sokalan ja Raesteen kirjan sijalta 13 löytyvä Hon hai, jonka tärkein tytäryritys Foxconn vastaa valtaosasta Applen tuotteiden valmistuksesta. Kun lukuisat työntekijät päätyivät murhaavien ylityömäärien seurauksena hypäämään kuolemaansa, yritys reagoi asentamalla verkot heidän asuntoloidensa seinille itsemurhia estääkseen.

Kerrassaan nerokasta. Foxconn on äärimmillään hengenvaarallinen firma työntekijöilleen, mutta EY:lla puolestaan voi työskennellä mukavassa konttorissa joustavista työajoista nauttien. Mitä verosuunnittelun ja erinäisten kirjanpitorikosten parissa näissä yrityksissä työskentelevät työpanoksellaan lopulta tuottavat?

Lisää rahaa ultrarikkaille ja despooteille, vähemmän rahaa ja palveluita kansalaisille ja työntekijöille.

Toki armoakin on hiukan annettava. Yritysten markkinointimateriaalista on usein suorastaan mahdotonta päätellä, minkälaisen helvetinkoneen leipiin on astumassa. Ja totta kai nämä firmat tuottavat myös laillisia ja tarpeellisia palveluita asiakasyrityksilleen. Katsoisin kuitenkin olevan niin, että samalla tavoin kuin kuluttajilla on vastuullaan ostoksensa vastuullisuus, on työntekijöillä kannettavanaan työpanoksensa seuraukset.

Samaisen ajatuksen nojalla yritykset ovat vierittäneet vastuuta vastuullisuudesta kuluttajien harteille: yritys, jonka tuotteita kukaan ei osta, ei pystyssä pysy. Tätä tulisi soveltaa myös työntekoon. Yritys, jolle kukaan ei halua tehdä töitä, ei kauaa pystyssä pysy. Työntekijöillä on vastuu työnsä tuloksista niin konkreettisella tasolla kuin ideaalisella tasolla. “Vain toimistohomman” tekeminen on ennenkin katsottu riittäväksi syyksi tuomiolle, jos toiminnan pääasiallinen tarkoitus on ollut riittävän julma.

Vastuunkantoa kaivattaisiin enemmän. Maailmalla menetetään lähes käsittämättömiä määriä rahaa ja aivan liian monta ihmishenkeä sen vuoksi, että ihmiset eivät suostu katsomaan silmiin heitä peilistä katsovia silmiä. He vain mieluummin ryömivät eteenpäin turvallisessa tieten tahtoen luomassaan tietämättömyydessään.

Elämä ei ole helppoa ja työpaikan saaminen on vielä vaikeampaa. Elämisestä ei kuitenkaan tule sen helpompaa kenellekään niin kauan kuin ihmiset suostuvat palvelemaan erinäisiä organisaatioita, jotka ryöstävät toisten kovalla työllä ansaitseman elannon ja sen lisäksi yrittävät sumuttaa meitä silmiin minkä ehtivät. Heikompiaan saa sortaa, mutta tyhmä on se, joka lainaa piiskan päiväksi vain ottaakseen siitä itse illalla.

Kirjoittaja on työpanoksellaan kenellekään muulle paitsi itselleen vahinkoa aiheuttava opiskelija.

▬