Friedrich Hölderlin.
Faros, 2024. 333 s.
”Ykseytemme luonnon kanssa on särkynyt”, toteaa Friedrich Hölderlin (1770—1843) nyt ensimmäistä kertaa suomeksi julkaistun teoksensa Hyperion esipuheessa. (Pirkko K. Holmbergin mestarillinen käännös antaa kaikille korkeatasoista filosofista kertomakirjallisuutta arvostaville erinomaisen aiheen kiitollisuuteen.) Tavoitteekseen Hölderlin asettaa suurenmoisimman rauhan solmimisen, luonnon ja ihmisen välisen ristiriidan sovittamisen.
Saksalaisen romantiikan kärkinimiin kuuluva Hölderlin asui opiskelijana G.W.F. Hegelin ja Friedrich von Schellingin kanssa. Tämä filosofisesti tiiviin asumisjärjestelyn voi osaltaan ajatella toimineen saksalaisen idealismin synnyssä. Kuten kämppiksensä, myös Hölderlin tavoitteli kirjallisuudellaan absoluuttia. Toisin kuin edelliset, Hölderlin asetti estetiikan järjen etusijalle. Kauneuden idea oli hänelle filosofian harjoittamisen ennakkoehto.
Juuri kauneuden idean olisimme Hölderlinin silmissä kadottaneet. Tämä näkyy kulttuurimme kuvastossa: tulevaisuus kuvataan kirjallisuudessa, peleissä ja elokuvissa dystooppisena ja rumana. Välineellinen järkemme vaikuttaa kadottaneen suunnan. Osaamme esimerkiksi laskea ekologista kestävyyttä, mutta emme elää sen mukaisesti (kuten Salminen & Vadén ovat huomauttaneet). Hölderlin kuvaa järjen päämäärättömyyttä osuvasti:
”Järki on ilman hengen ja sydämen kauneutta kuin päällysmies, jonka talon herra on asettanut orjiaan käskemään, joka tietää yhtä vähän kuin orjat, mihin kaiken loputtoman työn pitäisi johtaa, ja ainoastaan huutaa: pankaa töpinäksi”.
Merkityksellisyyden unohtaneen järjen tilalle Hölderlin tarjoaa platonista ideaa, aurinkoa (johon myös nimi Hyperion viittaa) – kauneutta, joka loistaa eteenpäin pyrkivälle hengelle. Tämä kauneus on jotakin korvaamatonta, jotakin (päästö)kompensoimatonta; jotakin, jonka suhteen epäonnistumisen – käynnissä olevan sukupuuttoaallon aikana – olisi syytä saada meidät kyyneliin. Hyperion ei tarjoakaan vain romanttista hurmosta, vaan syvää menetyksen kokemusta, tulevaisuuden suunnitelmien vaikenemista, minkä kanssa tyyni sydän pyrkii sopusointuun.