Perin merkittävää on, kun yliopistossa järjestetään kokonainen luentosarja yhden henkilön nimissä ja kunniaksi.
Jyväskylän yliopistossa sellainen järjestetään vuonna 2023 edesmenneen, turvallisuuden ja strategisen analyysin työelämäprofessorina toimineen Martti J. Karin kunniaksi. Ensimmäisen luennon piti joulukuun alussa Suomen maan poliittisen johdon arvovaltaisin henkilö, tasavallan presidentti Alexander Stubb.
Kuten luentotilaisuudessa puhunut Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila totesi, ”Marasta” syntyi ilmiö. Se alkoi varsinaisesti talvella 2022, kun Ukrainan sisällissota eskaloitui Venäjän hyökkäyksen myötä. Tuolloin Youtube-videopalveluun ladattu Karin luento vuodelta 2018 sai äkkiä valtavan suosion. Se oli herättänyt myös presidentti Stubbin kiinnostuksen.
Sen jälkeen Kari oli valtamedian kysytyimpiä asiantuntijoita ja näkyvä hahmo myös Jyväskylän yliopistossa. Karin vaikutus yliopistossa jatkuu hänen poismenonsa jälkeenkin.
Se, että nimenomaan yliopisto, tiedeinstituutio, kunnioittaa Karin uraa näinkin näkyvällä tavalla, on itsessään huomionarvoista. Tiedustelueversti evp. Kari nimettiin työelämäprofessoriksi vuonna 2022. Uransa hän kuitenkin teki pääosin sotilastiedustelussa.
”Maran” suosio ja hänen ympärilleen syntynyt ilmiö kertoo paljon ajastamme. Internetin ja sen alustojen valtaa ei tule väheksyä nykyisessä informaatioympäristössä. Algoritmein ohjattujen alustojen aikaansaama suosio voi nostaa julkisuuteen ja julkiseen keskusteluun asiantuntijoita ja hahmoja, joiden perässä on pian koko valtakunnan lehdistö. Yliopisto seuraa suosion perässä ja nappaa tietysti oman osansa siitä.
Median ja informaation vaikutuksella suosio herkästi kasautuu. Ilmiöt saattavat vetää ihmisiä mukanaan jopa niin, että syntyy eräänlainen ihannoinnin kulttuuri yhden ihmisen ympärille. Tietenkin tällainen henkilöityminen olisi erityisen ongelmallista nimenomaan tiedeinstituutiossa, jossa ihanteena on pyyteetön tieteen palveleminen.
TOISAALTA KARIN saama suosio kertoo sotaisasta ajastamme: kysyttyjä ovat nyt nimenomaan sotilastaustaisten asiantuntijoiden arviot ja analyysit. Toiseksi esimerkiksi voisi nostaa Pekka Toverin, niin ikään pitkän upseeriuran tehneen ja nyttemmin kokoomuspoliitikkona toimivan, varsin näkyvästi esillä olevan asiantuntijan.
Täytyy huomioida, että sotilastaustaiset ihmiset puhuvat omasta näkövinkkelistään, joka on heidän uransa aikana muotoutunut. Usein puolustukseen ja turvallisuuteen painottuva, militaristinenkin eetos on vallannut julkisen informaatiotilan. Samalla esillä olevien asiantuntijoiden osalta rajat esimerkiksi tieteentekijän, julkisen kommentaattorin, sotilasasiantuntijan ja poliitikon välillä hämärtyvät.
Tässä ympäristössä ei muodostu tahoja ja instituutioita, jotka kykenisivät asettumaan vastavoimaksi tai edes ulkopuolelle ikään kuin tarkkailijan rooliin. Jos rohkenee esittämään kriittisiä huomioita, tulee herkästi koneiston jyräämäksi.
Näin syntyy kokonaisvaltainen, itseään ruokkiva informaation tila. Vaihtoehdoista keskusteleminen tukahtuu.
Tilanne ei ole ongelmaton, sillä viholliskuvien ympärillä pyörivä turvallisuuseetos uhkaa syventää konfliktien ja eturistiriitojen viidakkoa kestävämpien ja rauhan muodostumista tukevien näkökulmien kustannuksella. Puheessa korostuvat uhka ja siihen vastaaminen. Se kaventaa horisontin, ja humanistinen ote maailmanpolitiikkaan jää turvallisuus- ja varautumispuheen alle.
Filosofi Georg Henrik von Wright esitti 1980-luvulla huolensa siitä, että tiede ja tutkimus ovat joutumassa elinkeinoelämän ja valtiovallan ”panttivangiksi”. Se uhkaisi virtaviivaistaa tiedettä ja siten vahvistaa ortodoksioita, tieteen omien intressien vastaisesti.
Mitkä voimat puhuvat yliopistojakin paikoin hallitsevassa turvallisuus- ja puolustuseetoksessa – tieteen vai poliittisten voimien?
Myös vaikeat ajat tarvitsevat erilaisia näkökulmia. Se on paitsi tieteellisen toiminnan ja demokratian toteutumisen ehto, myös edellytys sille, ettei ajauduta vaihtoehdottomuuden tilaan, joka voisi nykyisissä oloissa pahimmillaan merkitä julmaa tuhoa elämällemme.
Kirjoittaja on filosofian maisteriopiskelija Jyväskylän yliopistossa.