Lehmä synnyttää yöllä
Pajtim Statovci. Otava. 2024. 279 s.
Tämän hetken kansainvälisesti menestyneimpiin suomalaiskirjailijoihin kuuluva Pajtim Statovci jatkaa viiden vuoden tauon jälkeen vakioaiheidensa jalostamista romaanilla, joka ylsi hiljattain Finlandia-ehdokkaaksi. Edellinen teos, mestarillinen Bolla, ehti jo tehdä Statovcista palkinnon historian nuorimman voittajan.
Uutuus ei syntynyt helposti. Suomen Kuvalehden haastattelussa Statovci kertoi, että autofiktiivisyydestä innoittunut tapa kirjoittaa ei meinannut ensin sujua alkuunkaan.
Myös teoksen päähenkilö – kovasti Statovcia muistuttava kirjailija – kipuilee kirjoittamisen kanssa. Urallaan menestynyt mutta itsetuhoisuudesta kärsivä mies lähtee äitinsä kanssa suvun vanhoille kotiseuduille, joilla perhe vietti kesäänsä pari vuotta ennen Kosovon sotaa. Siellä kirjailijan muisti etsiytyy lapsuuteen ja sen traumoihin.
Henkilökohtainen lähestymistapa tuo tekstiin kiivasta suoruutta. Keskeistä on muistaminen ja tapahtumien tallentaminen, johon kirjailija – jonka nimen kerrotaan tarkoittavan muistamista tai muistoa – on löytänyt keinon kirjoittamisesta. Yhtä keskeistä on muistin epäluotettavuus, jonka kertoja itsekin myöntää.
Muistojen kavaluuden tiedostaminen ja todellisuuden rajojen hämärtäminen vaikuttavat myös puolustautumiselta: esimerkiksi Statovcin ankaruus kuvatessa suomalaista koulujärjestelmää rasismin ylläpitäjänä ei varmasti miellytä kaikkia. Kuva maahanmuuttajia hylkivästä yhteiskunnasta on tuttu Bollasta, mutta tällä kertaa näkökulma on annettu lapselle.
Lähestymistapa tuo mieleen Édouard Louisin esikoisromaanin Ei enää Eddy, jonka luokkakuvaus kohahdutti Ranskassa viime vuosikymmenellä. Louisille ja Statovcille yhteistä on myös kirjojen vankkumaton pessimismi.
Statovcin vimmaisesti juoksuttama teksti etenee hengästyttävästi; virkkeet saavat jatkua useita sivuja. Tyylikeino toimii erinomaisesti vahvatunnelmaisissa osuuksissa, kuten tragikoomiset mittasuhteet saavassa reissussa automarkettiin. Paikoin tyylittely sortuu paatoksellisuuteen. Häiriötekijäksi nousee jälleen myös Statovcin tarpeeton kielikuvilla mässäily.
Hetkittäisestä epätasaisuudesta huolimatta Lehmä synnyttää yöllä on suvereeni romaani, joka kuvaa juurettomuudesta kumpuavaa pahoinvointia vaikuttavasti.