Gladiator II
Ridley Scott
Draama, toiminta. K16. 147 min. Ensi-ilta 15.11.2024.
4/5
Odottamattomien jatko-osien vuosi tuo teattereihin Ridley Scottin 24 vuotta sitten ilmestyneen jättimenestys Gladiaattorin seuraajan. Gladiator II:ssa kauniista kuvauksesta vastaa toistamiseen John Mathieson ja lumoavan musiikin on luonut Harry Gregson-William.
Roomalaiskenraali Marcus Acaciusin (Pedro Pascal) joukot vyöryvät Numidian rannikolle ja käyvät taistoon paikallisten kanssa. Paul Mescalin “Hannon”, todellisuudessa Lucius, jää sotavangiksi. Viekas asekauppias Macrinus (Denzel Washington) vakuuttuu Luciuksen taistelutaidoista ja värvää tämän gladiaattorikseen.
Edeltäjänsä hahmot on sidottu tarinaan luontevasti. Entisen Rooman keisarin tytär Lucilla (Connie Nielsen) on kenraali Acaciuksen vaimo. Yhdessä senaattori Gracchuksen (Derek Jacobi) kanssa he koittavat sumplia rooliaan mielipuolisten kaksoshallitsijoiden Getan (Joseph Quinn) ja Caracallan (Fred Hechinger) imperiumissa.
Selkeä juoni etenee ripeästi. Mukana on vallankaappauspyrkimyksiä, jälleennäkemisiä, romanssia ja korruptiota. Etenkin Denzel Washington tekee mieleenpainuvan suorituksen charmikkaana pyrkyrinä, mutta muuten erinomainen roolitus menee hukkaan käsikirjoituksen osalta, joka ei rakenna hahmoja.
Väkivaltaa hengittävät veljeshallitsijat ovat poliittisesti valveutuneempien sätkynukkeja, joiden älyttömyyksiä katsoo uteliaana. Komedia-aspekti kuitenkin korostuu väärissä kohtauksissa ja todellinen uhkan tuntu jää puuttumaan.
Paperilla kostoa janoavan “barbaarin” nousu Luciukseksi, Rooman valtaistuimen perilliseksi kuulostaa vaikuttavalta. Tästä muodostuu kuitenkin ilman selkeää suunnitelmaa kuin vahingossa suuri vapauden symboli. Oikeuden toteutumisen ja henkilökohtaisen vapautumisen sisällyttäminen yhteen hahmoon on suureellinen pyrkimys. Tämä tehtiin jo Maximuksen kanssa, mutta sentään hahmolle oltiin luotu maannuttava persoona taustalle.
Katsojan “Roman Empire” elokuvan jälkeen on, järjestettiinkö Colosseumille todella haikaloja ja laivoja? Scottin taiteelliset vapaudet toimivat pääsääntöisesti, mutta mukaan mahtuu muutama huti. Häiritsevimpiä ovat CGI-mutanttipaviaanit, turhin konsulin virkaan nouseva lemmikkiapina ja korneinta kaapuihin pukeutuneiden salaliittolaisten supittelu salaseinämän takana. Mikään ei kuitenkaan hetkauta huonolla tavalla, vaan onnistuu viihdyttämään.
Vaikka edeltäjäänsä toistava Gladiator II ei yllä vetovoimallaan tämän tasolle, on se heikkouksistaan huolimatta silti hienoimpia hetkeen tulleita eeppisiä spektaakkeleja.