Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunnan (Jyy) edustajisto päätti maaliskuun alussa lopettaa pian lähes 40-vuotiaan Jyrockin järjestämisen. Päätöksen taustalla on monia syitä, mutta juttua varten käytyjen taustakeskustelujen yhteydessä esiin nousi yksi, jonka vuoksi ylioppilaskunnan suunnitelmia tapahtuman tulevaisuudesta on hieman vaikea ottaa vakavasti.
Opiskelijoissa on vuosi vuodelta vähemmän pro bono -henkeä. Jyrockin kohdalla suurin järjestysvastuu on ylioppilaskunnan palkatuilla työntekijöillä, mutta tapahtuma tarvitsee syntyäkseen myös suuren joukon vapaaehtoisia, joita on aiemmin löytynyt esimerkiksi Jyyn kulttuurivaliokunnasta. Nykyisin valiokuntakin on jo kuopattu.
Yksi vaihtoehto toiveiden tynnyrissä on, että tapahtumaa varten löytyisi tarpeeksi vapaaehtoisia, jotka jatkaisivat järjestämistä esimerkiksi yhdistyksen kautta. Vaikea uskoa, kun ei niitä aktiiveja tunnu löytyvän nytkään. Ja vieläpä tilanteessa, jossa taloudellisen riskin ottaa ylioppilaskunta.
Jyrock on vain yksi esimerkki, ilmiö on laajempi.
OPISKELIJOITA ei voi syyttää.
Yliopistoyhteisön sisäisen aktiivisuuden väheneminen on määrätietoisen työn tulos. Yhteiskunnan viesti on selvä: enemmän ja nopeammin tutkintoja.
Se näkyy myös nykyhallituksen toimenpiteissä. Esimerkkejä löytyy myös tästä lehdestä. Tutkintojen painoarvoa yliopistojen rahoitusmallissa ollaan lisäämässä ja lisäajan hakemiselle lyödään hintalappu. Lisäaikahakemuksen maksullisuutta voi joku pitää kosmeettisena muutoksena, mutta sen lähettämä signaali on selvä: valmistu ajoissa.
Rahoituksen tutkintokeskeisyys tulee johtamaan siihen, että tutkinnon saamista helpotetaan ja yliopistoista ulosmitattavan osaamisen laatu väistämättä laskee. Mutta ei ole ainoastaan Petteri Orpoa (kok) syyttäminen. Omienkin opintojeni aikana on esimerkiksi pääaineeni maisterintutkielmasta ja siihen liittyvistä kursseista saatavaa opintopistemäärää laskettu. Käytännössä tämä tarkoittaa tutkielman laajuuden supistamista. Samalla sivuaineopintojen painotusta on lisätty. Taatusti helpottaa valmistumista, kun tutkinnon voi kasata kaikenlaisesta silpusta.
TÄMÄN KAIKEN seuraus ei ole ainoastaan se, että yksi sisäfestivaali saattaa jäädä tulevaisuudessa järjestämättä.
Niin nykyinen kuin edellinenkin hallitus ilmoitti tavoitteekseen nostaa korkeakoulutettujen osuuden nuorista aikuisista 50 prosenttiin tai ainakin lähelle sitä vuoteen 2030 mennessä.
Tavoite on hyvä, mutta keskustelu suomalaisesta korkeakoulupolitiikasta ei saa typistyä vain yhden numeerisen mittarin tavoittelemiseen.
En vähättele tutkintojen arvoa, mutta kun suuri osa nuorista viettää ison osan nuoruudestaan yliopistoissa ja ammattikorkeakouluissa, niin olisi hyvä miettiä millaista aika siellä koulunpenkillä on.
Puhe yhteisöllisyydestä kuulostaa helposti naiivilta ja puisevalta, mutta samaan hengenvetoon kysyn, että miksi niin on?
Minä uskon aivan vilpittömästi, että esimerkiksi ylioppilaskunnissa ja ainejärjestöissä tehdään hyvää työtä sen eteen, että opiskelijat saisivat turvallisen yhteisön tukemana opiskeluaikana myös niitä taitoja, joita luennoilla ei opi. Mutta minkäs teet, kun tiede- ja kulttuuriministeri toisensa jälkeen heittää kapuloita rattaisiin.
Tässä maassa voisi aika moni ihminen paljon paremmin, jos nuorena annettaisiin hieman aikaa haahuilla.
Lue lisää: Yliopistojen rahoitusmalli uudistumassa: Jyväskylä saattaa hävitä kolme miljoonaa euroa
Lue lisää: Lisäajan hakeminen yliopisto-opintoihin muuttumassa maksulliseksi
Lue lisää: Jyy lopettaa Jyrockin järjestämisen