EDUSKUNTAVAALIT on taputeltu, kansalaisvelvollisuus suoritettu ja demokratia toteutunut. Nyt voi huokaista ja kerätä voimia seuraaviin vaaleihin.

Tällainen kuva demokratiasta saattaa välillä julkisesta keskustelusta välittyä. Aivan kuin kansalaisten tehtävä olisi vain edustajien äänestäminen Arkadianmäelle.

Usein unohtuu, että kansanvalta ei tarkoita vain valtaa vaikuttaa asioihin kerran neljässä vuodessa. Se tarkoittaa jatkuvaa vaikuttamista. Kansalaisten harjoittaman aktivismin voikin nähdä oleellisena, jopa välttämättömänä, osana demokratiaa.

Aktivismi tarkoittaa tässä kansalaistoimintaa, jossa pyritään tuomaan ilmi ihmisten näkemyksiä, mielipiteitä ja arvoja sekä muuttamaan yhteiskuntaa näiden mukaiseksi. Sitä voi harjoittaa joko itsenäisesti tai osana erilaista liikettä tai järjestöä. Aktivismin muotoja ovat esimerkiksi mielenosoittaminen, kansalaisaloitteiden laatiminen, mielipidekirjoitusten kirjoittaminen, lakkoilu tai kansalaistottelemattomuus.

Suomessa aktivismin avulla on saavutettu muun muassa yleinen äänioikeus, sananvapaus ja kahdeksan tunnin työpäivä. Ne ovat syntyneet lakkoilun ja kansalaistoiminnan tuloksena. Myös tänä vuonna hyväksytty translaki on pitkälti kansalaisaktivismin ansiota.

 

AKTIVISMILLA ON saatu nostettua myös muita tärkeitä asioita julkiseen keskusteluun. Esimerkiksi prekariaattiliike onnistui vuosina 2004–2008 herättämään keskustelua nykyisen työelämän silppuisesta luonteesta ja epävarmuudesta sekä esittämään vaatimuksia vastikkeettomasta perustulosta. Viime aikoina ilmastokeskustelun näkyvin toimija Elokapina on toteuttanut myös kansalaistottelemattomuutta saadakseen ilmastonmuutokselle näkyvyyttä.

Aktivismia voi harjoittaa myös omassa arjessaan ja työssään. Voin itse opettajana pyrkiä luomaan luokkahuoneeseen kriittistä yhteiskunnallista keskustelua kannustavan tilan ja nostaa esiin ääniä, jotka muuten jäisivät kuulematta. Muita muotoja voivat olla paitsi aloitteiden allekirjoittaminen myös lahjoitukset eri järjestöille, loukkaaviin puheisiin puuttuminen sekä yhteiskunnallisten tekstien jakaminen.

Demokratia käsittää paljon laajemman kokonaisuuden kuin tekstin alussa esitetty kuva äänestämisestä – ja vaalitulokseen tyytymisestä. Tällainen käsitys demokratiasta antaa toivoa niille, joita vaalien tulos ei miellytä, tai jotka muutoin haluavat vaikuttaa yhteisiin asioihin. Yksilön rooli ei ole vain passiivisesti ottaa vastaan ylhäältä annettuja sääntöjä ja määräyksiä, vaan hän voi yhdessä muiden kanssa pyrkiä painostamaan virallisia instituutioita tekemään itselleen tärkeitä asioita ja mielekästä politiikkaa.

Aktivismin voikin nähdä aidompana demokratian ilmaisuna kuin mitä eduskunnassa harjoitetaan. Silloin valta toimia on kansalaisella eikä ihmisellä, joka on valittu häntä edustamaan.

 

Kirjoittaja on filosofian opiskelija, joka kaipaa enemmän demosta demokratiaan.