TILAVAN huoneen seinillä on useita värikkäitä maalauksia ja sivupöydällä maalausteline. Keskellä tilaa on pitkä pöytä ja pöydän ympärillä ihmisiä.

Kuvataideseura Kirjon tilassa olevan nelikon jäsenet ovat taide- ja kulttuuritoimijoita. He vuokraavat kaupungin omistaman tontin rakennusten tiloja. Osa on ollut vuokralla pari vuotta, osa vuosikymmeniä.

Vuokralaiset ovat huolissaan, sillä kaupunki on päättänyt myydä tontin rakennuksineen.

Tontti sijaitsee osoitteessa Pitkäkatu 25, Jyväskylä.

Kaavamuutos tuli vireille aprillipäivänä, 1. huhtikuuta 2022. Puolen hehtaarin kokoiselle Pitkäkadun tontille suunniteltiin seitsemää matalahkoa puista asuinrakennusta.

Talojen väliin jäisivät tontin asemakaavassa suojellut 1800- ja 1900-lukujen vaihteen rakennukset Mäkitupa ja Mäkitorppa.

Kaupunki valitsi vuonna 2021 järjestämässään kumppanuushaussa tontin uudeksi omistajaksi kiinteistöyhtiö T&J Partnersin.

Se, mihin tarkoitukseen niitä jatkossa käytetään, on omistajan päätettävissä.

 

 

ROUVASVÄEN yhdistyksellä oli idea. Se halusi perustaa Jyväskylän kaupunkiin sairaalan yhteiskunnan huono-osaisille.

Vuonna 1892 perustetusta sairaalasta tuli nopeasti hoitopaikka tarttuvia tauteja sairastaville, jotka eivät päässeet yleiselle puolelle.

Kolme vuotta myöhemmin kulkutautisairaala siirtyi kaupungin terveydenhoitolautakunnan alaisuuteen.

Se toimi 1900-luvun alussa Tourujoen varrella. Talollinen Antti Materolta vuokratut tilat olivat huonokuntoiset, eikä sairaalalle ollut tietä.

Mäkimattilainen tilallinen Jonas Tuores oli ostanut vuonna 1895 äidiltään Koivula-nimisen. Kauppahinta oli 500 markkaa.

Vuotta myöhemmin Koivulaan valmistui rakennus, jota kutsutaan nykyään Mäkituvaksi.

Vuonna 1903 Koivulan osti talollinen Tobias Kylmälahti. Häneltä tilan osti kaupunki tammikuussa 1908.

Kaupunki kunnosti Mäkituvan kulkutautisairaalan käyttöön. Rakennuksessa toiminut urkuvalmistaja Halosen harmonitehdas korjattiin ja sisustettiin kuumesairaalaksi vuonna 1910.

Tontin pihalla sijainnut rakennus, jota kutsuttiin väentuvaksi, oli myös sairaalakäytössä

Kulkutautisairaalassa hoidettiin muun muassa lavantautia, kurkkumätää ja tuberkuloosia sairastavia. Vuonna 1910 potilaita oli 13 ja vuotta myöhemmin 53.

Osa Mäkituvan tiloista oli myös asuinkäytössä. Vuonna 1914 tontilla asui muun muassa lääkäri Israel Wirenius vaimonsa Hetan kanssa.

Myöhemmin, vuonna 1920, tontille rakennettiin uusi rakennus, jota kutsutaan nykyään Mäkitorpaksi.

 

Kuva (ylh): Yläkulttuuri ry:n Juha Kuurajärvi. Kuva (alh): Mäkitorpan mörkö ja Mäkitorpan keittiö.

 

JUHA KUURAJÄRVI nousee puisia portaita pitkin. Valkoisen ulko-oven takana on eteinen.

Mäkitorpassa on useita huoneita. Yhdessä järjestetään vaihtuvia taidenäyttelyitä.

Keskellä rakennusta on keittiö ja sen vieressä juhla- ja harrastekäyttöön tarkoitettu tila, jossa järjestetään esimerkiksi keikkoja.

Yläkulttuuri ry on vuokrannut Mäkitorppaa kaupungilta syksystä 2020 alkaen. Yhdistys pitää ovia auki parina arkipäivänä viikossa, jolloin Mäkitorppaan voi tulla opiskelemaan, työskentelemään, juomaan kahvia.

Yläkulttuuri ry järjestää tiloissa myös työpajoja ja kursseja, yhdistyksen puheenjohtaja Kuurajärvi kertoo.

Tiloja vuokrataan myös muille. ”Juhlatilaisuuksiin, tanssiharjoituksiin, yliopiston ainejärjestöjen bileisiin…”

Kuurajärvi kutsuu tontin ja tien toisella puolella sijaitsevan Mäki-Matin perhepuiston aluetta vanhaksi Jyväskyläksi.

”Tällaisia paikkoja ei ole enää montaa.”

 

1910-LUVULLA sairaala sijoittui neljän tontin alueelle. Kiinteistöihin kuului viisi rakennusta sekä aita Oikokadun ja Pitkäkadun kulmassa.

Sairaalarakennus eli Mäkitupa oli hirsirakenteinen, öljymaalattu yksikerroksinen talo. Siinä oli pärekatto ja kaksi eteiskuistia. Oli myös asuinhuoneita, keittiö, kylpyhuone.

Huoneissa oli paneelikatot ja öljyvärillä sivellyt seinätapetit. Lattioilla oli korkkimatot.

Myöhemmin rakennetusta Mäkitorpasta tehtiin kuusimetrinen. Rakennettiin asuinhuoneita ja eteinen.

Rakennuksia vastapäätä olevan pitkän ulkorakennuksen hirsiosassa oli navetta.

Toisessa ulkorakennuksessa oli puolestaan makasiineja ja puuvaja. Rakennus purettiin myöhemmin.

Vuonna 1899 rakennettu pihan tuparakennus puolestaan paloi vuonna 1994.

Vuosien aikana rakennuksia korjattiin. Tervattiin kattoja, maalattiin huoneita, uusittiin portaita.

Yhteen ulkorakennuksista kunnostettiin ruumishuone 1937. Sairaalaa jatkettiin kahdella huoneella 1940-luvulla.

Kun sairaalan toiminta Pitkäkadulla päättyi 1959, tilat siirtyivät Harjun sairaalalle. Tontilla olivat myös Kansanterveyden edistämissäätiön kuntoutustilat.

Vuonna 1982 kaupunki kunnosti Mäkituvan kulttuurilautakunnan alaiseen askartelu- ja harrastekäyttöön sekä taiteilijoiden työtiloiksi. 1990-luvulla Mäkitorpassa toimi iltapäiväkerho.

 

Kuva (ylh): Kuvataiteilija Arja Karppinen-Rekola. Kuva (alh): Muusikko Jarmo Hovi.

 

KUVATAIDESEURA Kirjo on ollut Mäkituvan vuokralainen 1990-luvulla. Seura järjestää esimerkiksi maalauskursseja.

Samassa huoneessa Kirjon kanssa työskentelee tekstiiliartesaani Marjaana Niskanen. Hän on ollut vuokralainen vuodesta 2015 ja valmistaa Mäkituvassa erilaisia tekstiili- ja puutuotteita.

Seinän takana on kuvataiteilija Arja Karppinen-Rekolan työhuone. Seinähylly on täynnä keramiikkaa. Toista seinää vasten nojaa pino maalauksia. Viherkasviruukut roikkuvat katosta.

Kuvanveistäjä Panu Koskimiehen tilan hyllyillä ja lattialla on keramiikkaa ja kodintarvikkeita kulhoista käsienpesualtaisiin.

Muusikko Jarmo Hovi on ollut vuokralla vuodesta 1995. Hän työskentelee Kirjon tilojen vieressä Flamencoyhdistyksen kanssa jaetussa tilassa.

Siellä harjoitteli aiemmin Jyväskylässä perustettu Miljoonasade. Yhtyeen rumpali Hovi käyttää tilaa nykyään soittoharjoitteluun ja rumpuopetukseen.

Kaupungin päätös myydä tontti rakennuksineen harmittaa ja kummastuttaa vuokralaisia.

Kaupungin kulttuurisuunnitelman 2022–2025 teemoja ovat tilakysymykset. Tavoite on olla ”kulttuuritilojen ja kiinnostavien kulttuuriympäristöjen edelläkävijä”.

”Tulkitsen, että kaupungin strategia ja arvot eivät puolla uudisrakentamista tontille”, Niskanen sanoo.

Vuokralaisia ei harmita vain omien tilojensa mahdollinen menetys, vaan tontin kokonaisuuden muuttuminen.

Uusi omistaja T&J Partners esitti kumppanuuskilpailun ehdotuksessa Mäkitorppaa ja Mäkitupaa uusien asuintalojen asukkaiden harraste- ja virkistyskäyttöön.

Se sulkisi muut kaupunkilaiset ulos, Niskanen sanoo.

Yläkulttuuri ry:n Kuurajärvi puolestaan pohtii, unohtuvatko kulttuurihistorialliset rakennukset asuintalojen katveeseen.

”Kuka eksyy katsomaan rakennuksia asunto-osakeyhtiön sisäpihalle?”

Vuokralaiset ovat myös pettyneitä kaupungin viestintään.

Huhtikuussa 2021 kaupungin tilapalvelut tilasi tontille kuntotarkastuksen.

”Täällä hääri porukkaa maasta kattoon”, Karppinen-Rekola sanoo.

Vuokralaiset kysyivät tilapalveluilta syytä. Vastausta ei kuulunut.

”Silloin huolestuimme.”

Vuokralaiset ottivat yhteyttä kaupunginarkkitehti Mari Raekallioon. Maaliskuun 18. päivänä 2022 tontilla järjestettiin tapaaminen, jossa kaupungin työntekijät kertoivat vuokralaisille kaavamuutoshankkeesta. Tapaamiseen osallistui myös rakennuttajaksi valitun T&J Partnersin edustajia.

Vuokralaisten mielestä tapaamisen järjestäminen jäi heidän vastuulleen.

 

KAUPUNKI olisi voinut olla prosessin alkuvaiheessa yhteydessä toimijoihin, Raekallio myöntää.

”Teimme viestinnässä virheen ja olemme pyytäneet sitä useasti anteeksi.”

Raekallion mukaan kaavamuutoshanke lähti kaupungin aloitteesta. Suojeltujen rakennusten kunnostaminen tuli ajankohtaiseksi.

”Kaupungilla ei ollut tarvetta pitää niitä itsellään.”

Jyväskylässä on etsitty myös tilaa asuinrakentamiselle. Kaupunki piti Pitkäkadun tonttia puurakentamiselle hyvänä paikkana.

Raekallio pitää kulttuuritoimintaa ”erittäin tärkeänä” ja toivoo, että tontin rakennusten vuokralaiset löytävät korvaavat tilat.

”Asemakaava mahdollistaa myös liiketoiminnan tontilla, mutta käyttötarkoitus on uuden omistajan päätettävissä.”

T&J Partnersin Timo Vertala sanoi Keskisuomalaiselle maaliskuussa 2022, että ”suojeltujen rakennusten kunnostaminen on itsessään merkittävä kulttuuriteko”.Hänen mukaansa ajankohta rakennusten kunnostamiselle on nyt eikä myöhemmin. Vertala ei osannut sanoa, mikä Mäkituvan ja Mäkitorpan käyttötarkoitus kunnostamisen jälkeen on.

Vertala ei halunnut kommentoida kaavahanketta tai yhtiön suunnitelmia Jyväskylän ylioppilaslehdelle.

 

Kuva (ylh): Tekstiiliartesaani Marjaana Niskanen. Kuva (alh. oik.): Maalaus Pitkäkadun tontilla sijainneesta väentuvasta. Rakennus paloi osin vuonna 1994, ja se purettiin seuraavana vuonna.

 

KULKUTAUTISAIRAALAN puurakennusten muodostama pihapiiri on osa jo hävinnyttä Mäki-Matin esikaupunkiasutusta. Vielä 1970-luvun alussa Voionmaankadun ja Pitkäkadun varret olivat tontin kohdalla omakotitalovaltaisia. Nykyään entisen sairaalan pihapiiri on kerrostalotonttien ympäröimä.

Mäkitupa ja Mäkitorppa saivat suojeluaseman asemakaavassa vuonna 1999. Suojelupäätökset tehdään aina tapauskohtaisesti, pääosin kaavoituksen yhteydessä. Päätökseen vaikuttavat esimerkiksi kohteen harvinaisuus, tyypillisyys ja alkuperäisyys.

Keski-Suomen museon vuoden 1985 tontin rakennusten investointilomakkeen mukaan ”pihapiirillä on paikallinen symboliarvo mäkimattilaisuuden ilmentäjänä ja maisemapisteenä. Pihapiirillä on merkitystä myös Jyväskylän seudun terveydenhuollon historian dokumenttina”.

Pitkäkatu 25:n suojelupäätös koskee kuitenkin vain rakennuksia.

Jotta myös tontti voisi olla suojeltu, sen olisi pitänyt säilyä historiallisena kokonaisuutena. Pitäisi olla selkeästi tunnistettavia merkkejä etenkin 1900-luvun alun ajasta, jota rakennuskanta edustaa.

Alue on kuitenkin muuttunut, rakennustutkimuksen amanuenssi Saija Silen Keski-Suomen museosta sanoo.

”Tontilla on ollut useita käyttötarkoituksia ja sitä on muutettu ja rakennettu. Aluetta on vaikea tunnistaa suojelutavoitteiden määritelmien mukaiseksi historialliseksi kokonaisuudeksi.”

Kortteliin laadittiin vuonna 1994 konsulttityönä rakentamistehokkuutta hakeva asemaakaavaluonnos. Sitä ei kuitenkaan viety jatkosuunnitteluun.

Vuoden 2009 kaavan muutoshankkeessa alueelle kaavailtiin kerrostalorakentamista. Keski-Suomen museo vastusti. Sen mukaan lisärakentaminen turmelisi paikallisesti arvokkaan miljöökokonaisuuden. Hanke pysähtyi ehdotusvaiheeseen.

Silen sanoo hankkeen sisältäneen rakentamista suuremmassa mittakaavassa kuin nyt tehty kaavamuutos.

”Tässä [uudessa] hankkeessa rakennusten mittakaava on sovitettu ympäristöön.”

Museo on antanut kaavasta lausuntoja ehdotus- ja luonnosvaiheissa. Se vastusti yhden uudisrakennuksen sijoittamista Mäkitorpan ja Mäkituvan väliin.

Vanhojen rakennusten kulttuurihistoriallisen arvon säilyminen on Silenin mukaan turvattu asemakaavassa. Rakennuttajan on kunnostettava suojellut rakennukset ennen uudisrakentamista. Silen sanoo olleensa huolissaan iäkkäistä rakennuksista.

”Jyväskylässä puretaan [vanhoja] rakennuksia kiihtyvällä tahdilla, ja suojeltuihin rakennuksiin haetaan aiempaa enemmän poikkeuslupia.”

Ennen vuotta 1921 valmistuneita rakennuksia on Suomen rakennuskannasta noin viisi prosenttia.

Rakennusten kunto heikkenee, jos peruskorjaaminen venyy liian pitkälle.

”Pahoin pelkään, että jos Pitkäkadun rakennusten kunnostamiseen ei olisi päästy [kaavahankkeella], niiden säilymismahdollisuudet olisivat huvenneet. Pahimmassa tapauksessa rakennukset olisi menetetty.”

Uudisrakentaminen muuttaa aluetta, mikä on Silenistä sääli. Myös tontin taide- ja kulttuuritoimijoiden tilanne harmittaa.

”Kyse on aina kompromisseista, kun yritetään säilyttää vanhoja rakennuksia alueella, jossa on rakennuspaineita ja merkittävää korjausvelkaa.”

Silenin mukaan Keski-Suomen museo ei voi vaikuttaa kiinteistökauppoihin. Se voi antaa lausuntoja muttei estää uudisrakentamista tai suojella rakennusten käyttötarkoitusta tai estää kiinteistön kehittämistä.

 

Kuva: Marjaana Niskanen (vas.), Arja Karppinen-Rekola, Pirjo Nousiainen, Jarmo Hovi ja Juha Kuurajärvi. 

 

PITKÄKADUN rakennusten vuokralaiset ovat olleet aktiivisia. He julkaisivat internetissä tammikuussa uudisrakentamista vastustavan adressin. Helmikuun lopussa allekirjoituksia oli reilu 1 100.

He jakavat tietoa tontista ja kaavahankkeesta Facebook-sivulla ”Pitkäkatu 25 kulttuurimiljöö kuuluu kaupunkilaisille”.

Vuokralaiset ovat myös kirjoittaneet mielipideosastoille ja kommentoineet kaavaa. Heidän mielestään kaava heikentää tontin kulttuurihistoriallista arvoa.

Kaupunki piti kaavan muutosehdotusta nähtävillä kuukauden ajan vuoden 2023 alussa. Siihen sai jättää muistutuksia.

Niitä tuli arkkitehti Raekallion mukaan paljon. Samoista teemoista kuin luonnosvaiheessa. Kysymyksiä liikennejärjestelyistä, huolta kulttuuritiloista ja maisemallisen arvon muuttumisesta. Muistutusten määrän takia kaavoitus viedään todennäköisesti uudelleen kaupunkirakennelautakuntaan.

Jos lautakunta hyväksyy ehdotuksen, kaava menee kaupunginhallituksen käsittelyyn ja edelleen valtuustoon kevään aikana. Valtuusto päättää, hyväksytäänkö kaava.

Päätöksen julkaisemisen jälkeen kaavaan voi hakea muutosta valittamalla hallinto-oikeuteen 30 päivän sisällä.

 

YLÄKULTTUURI RY suunnittelee vuokraavansa tilan Jyväskylän Mattilanpellon Kramsunkadulta. Yhdistys olisi joka tapauksessa laajentanut toimintaansa sinne, oli kaavahankkeen lopputulos mitä tahansa.

Kramsunkadulla olisi tilaa myös joillekin muille Pitkäkadun vuokralaisista. Kaikille tilat eivät kuitenkaan sovi. Esimerkiksi kuvanveistäjä Panu Koskimies tarvitsee työssään keramiikkauunia, joka vie tilaa.

Pitkäkadun tontin laidalla sijaitsevan Kukkatalon tulevaisuus on hämärän peitossa. Vuodesta 1979 alueella toimineelle kukkakaupalle ei ole uudessa asemakaavassa paikkaa.

Yli 40 vuotta Kukkataloa pitäneen yrittäjä Pirjo Nousiaisen täytyy rakennuksen omistajana tarvittaessa purkaa talo pois. Kauppa on vuosien aikana vaihtanut alueella neljästi paikkaa uudisrakentamisen takia. Alun perin se oli Voionmaan ja Pitkäkadun kulmassa.

Nousiainen ei peittele harmitustaan.

”Elämäntyö menee pilalle.”

Kaavamuutosta ei ole vielä lyöty lukkoon.

Vaikka tulevaisuus on epävarma, mäkitupalaiset ja -torppalaiset ovat tyytyväisiä jo tekemäänsä työhön.

”Olemme yrittäneet, voi kaatua saappaat jalassa”, muusikko Hovi sanoo.

Jos asuintalot kohoavat vanhojen puurakennusten ympärille, Karppinen-Rekola miettii, harmittaako päätös vuosien päästä.

”Pelkään, että myöhemmin haikaillaan alueen perään.”

”Ja ihmetellään, miten näin kävi”, Kuurajärvi lisää.