AAH! Partani on tulessa!” huudahtaa vanha kääpiö.
SPLÄTS!
Kääpiön päälle lentää vettä, kun kääpiövelhot taikovat sammuttaakseen palon.
Se onnistuu, mutta samalla vanhus kastuu litimäräksi.
Vedestä on saanut osansa myös hienostuneen ja varakkaan oloinen maahinen nimeltään Astler Awestrike.
Astler on matkannut karavaanin matkassa kohti Thundertreen kylää. Hänen mukanaan on hornahinen (muistuttaa ihmistä) Maxwell Elsworth ja puolihaltia Illa.
Tosin Illaa ei voi nähdä. Astler on taikonut hänet näkymättömäksi. Juuri Illa keksi sytyttää vanhan kääpiön parran tuleen ja houkutteli Astlerin juoneen.
Tapahtumasarjan aikana puolihaltia poistuu paikalta, mutta seuraa karavaania sen jatkettua matkaa. Illan läsnäolon voi havaita soratien rapinasta sekä vaimeasta, viekkaasta hihityksestä.
Kohtaus on tapahtunut pöytäroolipelissä Dungeons and Dragons.
Peli ilmestyi miltei 50 vuotta sitten saavuttaen suuren suosion. Sittemmin pelaajien määrä vähentyi ja peli leimattiin nörttien puuhaksi.
Viime vuosien aikana kehitys on kuitenkin muuttunut.
Kuvitteellisessa fantasiamaailmassa seikkailevat haltiat, maahiset, kääpiöt ja ihmiset ovat alkaneet kiinnostaa myös uusia pelaajia.
oolipeli tarkoittaa vuorovaikutteista kerrontaa, jossa osallistujat ottavat itselleen sovitun pelihahmon roolin ja eläytyvät siihen.
Muotoja on monia. Esimerkiksi live-roolipelissä eli larppauksessa pelaajat ilmaisevat hahmojensa toimintaa näytellen. Sen sijaan pöytäroolipelissä tapahtumat kuvaillaan sanallisesti ja ne tapahtuvat pelaajien mielikuvituksessa.
Erilaisia pöytäroolipelejä on valtavasti.
Tunnetuin ja suosituin niistä on Yhdysvalloissa vuonna 1974 ilmestynyt Dungeons and Dragons eli D&D.
Suomessa pelin ensimmäinen käännetty versio julkaistiin vuonna 1988.
Samaan aikaan roolipelaamisen suosio oli kasvussa kotimaassa. Markkinoille ilmestyi ensimmäisiä kotimaisia roolipelejä, ja julkaistiin roolipelilehtiä.
Huippuvuosien jälkeen kiinnostus roolipeleihin laski. Pelit katosivat kirja- ja lelukauppojen hyllyiltä ja siirtyivät lähinnä erikoisliikkeiden valikoimiin.
Pelin maineeseen vaikutti myös 1980-luvun lopulla Yhdysvalloissa levinnyt saatananpalvontapaniikki. Se syntyi vastareaktioina aiemmalle uushenkisyydelle. Moraalipaniikin ytimessä oli usko siitä, että saatananpalvojat ovat soluttautuneet yhteiskuntaan.
Ajatus yhdistettiin myös D&D-peliin – seikkailihan siinä piruja ja demoneja. Pelissä saatettiin myös manata henkiä ja herättää kuolleita.
Suomessa moraalipaniikki levisi 1990-luvulla. Se näkyi roolipeliarjessa esimerkiksi siten, että pelaajien vanhemmat tai sukulaiset suhtautuivat pelaamiseen kielteisesti, sanoo pelikulttuureja tutkiva Jonne Arjoranta Jyväskylän yliopistosta.
Pelaamisesta tuli pienen porukan, ”nörttien” harrastus.
Kehitys alkoi kääntyä vuosituhannen vaihteen jälkeen. Erityisesti 2010-luvulla roolipelien maine alkoi suuren yleisön keskuudessa muuttua.
itkän matkan päätteeksi karavaani saapuu pieneen Thundertreen kylään. Puolihaltija Illa (joka on nyt näkyvä), maahinen Astler ja hornahinen Maxwell kulkevat ympäriinsä, juttelevat kylän asukkaille ja ostavat karamelliomenoita.
Kolmikko saa pian kuulla, että kylään on saapumassa ryhmä peikkoja. Ne aikovat myydä harvinaisen, heleänpunaisen taikaomenan siitä eniten tarjoavalle. Omena parantaa siitä haukkaavan.
Taikaomena on hyvin suosittu. Thundertreehen on saapunut paljon väkeä. Omenasta aiotaan tarjota suuria summia kultaa.
Peikkoja on yritetty seurata kylän ulkopuolella sijaitsevalle railolle, sillä omenoita saattaa olla lisää. Peikot ovat kuitenkin livistäneet aina railoon, eikä kukaan heitä sinne seurannut ole palannut.
Kolmikko ottaa haasteen vastaan ja lähtee kohti railoa.
lmestymisensä jälkeen Dungeons and Dragons on vilahtanut usein populaarikulttuurissa.
Steven Spielbergin ohjaamassa tieteiselokuvassa E.T. (1982) on kohtaus, jossa päähenkilön veli pelaa ystävineen D&D:ta.
Peliin on viitattu nörttikaveruksista kertovassa komediasarjassa Rillit huurussa (engl. The Big Bang Theory). Simpsoneissa Homer kertoo perheelleen pelanneensa D&D:ta kolme tuntia, kunnes haltija tappoi hänen hahmonsa.
Populaarikulttuuriviittaukset eivät kuitenkaan sinänsä ole vaikuttaneet pelin maineeseen. Muutos johtuu ennen kaikkea asenteiden muutoksesta ”nörttikulttuuriin”.
Nörttiys on löytänyt viime vuosina tiensä valtavirtaan, sanoo Jonne Arjoranta, ja se puolestaan näkyy myös populaarikulttuurissa.
Esimerkiksi Dufferin veljesten Netflix-hittisarja Stranger Thingsissa (2016–) päähenkilöt pelaavat D&D:ta kellarissa.
Marvel Cinematic Universen supersankarielokuvat ovat olleet kassamagneetteja. Se kertoo Arjorannan mukaan ”nörttikulttuurin” muutoksesta. Se kiinnostaa.
Dungeons and Dragonsin uusi aalto alkoi 2010-luvulla. Siinä missä pelin julkaisijan Wizards of the Coastin mukaan vuonna 2019 pelaajia oli maailmanlaajuisesti noin 40 000, vuotta myöhemmin luku oli 50 000.
elaamiseen tarvitaan paitsi pelaajat myös yksi tarinankertoja eli dungeon master. Hänen tehtävänsä on vetää peliä. Tarinankertoja valitsee joko valmiin tarinan – niitä saa esimerkiksi peliliikkeistä tai netistä – tai keksii sellaisen itse.
Tarinaa kutsutaan pelissä kampanjaksi. Vain tarinankertoja tietää, miten kampanja etenee.
Pelaajat puolestaan luovat ennen peliä itselleen hahmon, jonka voi askarrella itse tai ostaa. Hahmot valitaan määritellyistä lajeista ja hahmoluokista. Ne määrittelevät hahmon erityisosaamista ja mitä aseita hahmolla on. Lajeja ovat esimerkiksi haltia, kääpiö ja ihminen. Luokkia puolestaan ovat taistelija, samooja, temppeliritari, velho. Jutussa esitellyn hahmon Illan laji on puolihaltia ja luokka loitsija. Illa osaa erilaisia loitsuja, joita voi käyttää taisteluissa.
Lisäksi pelaaja luo hahmolleen taustan. Taidot ovat D&D:ssä valmiiksi määriteltyjä – ne ovat kaikilla hahmoilla samat – mutta jos pelaaja valitsee hahmon taustaksi esimerkiksi parantajan, taito vahvistaa hahmon lääketieteen osaamista.
Pelaajat kertovat kampanjan alussa hahmostaan haluamansa verran muille pelaajille. Lisäksi he voivat kertoa jonkin salaisuuden vain tarinankertojalle. Pelin edetessä mahdolliset salaisuudet tai traagiset menneisyydet voivat kuitenkin paljastua, jos tarinankertoja kertoo ne muille.
Tarinan luomisessa mahdollisuuksia on rajattomasti. Peli vaatii mielikuvitusta ja mukaan heittäytymistä.
Pelin tavoitteena voi olla suorittaa kampanja loppuun. Esimerkiksi Illan, Astlerin ja Maxwellin kampanjassa peli voi loppua siihen, että taikaomenamysteeri on selvitetty. Joskus taas voi riittää, että pelaajilla on hauskaa ja he pääsevät kehittämään hahmojaan. Pelaajat ratkovat mysteerejä, taistelevat vihollisia vastaan ja keräävät aarteita. Hahmot tekevät yleensä yhteistyötä. Lopputulos on kiinni pelaajista, jotka voivat muuttaa tarinan kulkua päätöksillään.
Lisäksi pelissä käytetään erikoisnoppia, joiden muoto ja silmänumeroluvut vaihtelevat.
Jos pelaaja haluaa hypätä kuopan yli, hän heittää 20-sivuista noppaa. Mitä lähemmäksi silmänumero osuu 20:tä, sitä todennäköisemmin pelaaja onnistuu hypyssään.
Taistelussa nopat määrittävät sen, osuvatko pelaajien tai vihollisten iskut ja kuinka paljon ne vahingoittavat. Suuri silmäluku on eduksi.
Pelialustana käytetään pelilautaa, johon voi piirtää.
Yksi pelikerta voi kestää tunteja, ja samaa kampanjaa voi pelata vuodenkin ajan. Pelaajat määrittelevät itse, milloin pelaavat ja kuinka kauan. Pelaajamäärää ei ole ennalta määritelty.
olmikko saapuu peikkojen railon reunalle.
Tarinankertoja kuvailee: railosta nousee puisia pilareita. Niihin on kirjoitettu peikkokielellä jotain.
Astler-hahmon luonut pelaaja keksii, että maahinen tekee loitsun, jonka avulla hahmo ymmärtää kaikkia kieliä.
Tarinankertoja sanoo, että pilareihin on kirjoitettu ”parempi pysyä kaukana”.
Pelaajat päättävät yhdessä, että hahmokolmikko laskeutuu railoon. Maxwell menee edellä, Illa tämän perässä.
Kun Maxwell ehtii alas, alkaa tarinankertoja kuvailla, kuinka varjoista ilmestyy kolme suurta rottaa.
Viholliset – tässä tapauksessa rotat – ovat tarinankertojan ohjaamia. Tarinankertojan hahmoja ovat myös pelin sivuhahmot, kuten jutun alun kääpiöt. Vihollinen voi tappaa pelaajan hahmon, jos pelaajan osumapisteet laskevat taistelussa nollaan.
Silloin pelaaja saa kolme nopanheittoa.
Korkea silmäluku: hahmo selviää.
Matala luku: Hahmo kuolee. Pelaaja voi luoda uuden hahmon ja jatkaa peliä.
Maxwell on taistelija, joten se ottaa suurmiekkansa esille. Nopan silmäluku on pelaajalle suotuisa: hahmo onnistuu sivaltamaan rottia.
Muut pelaajat heittävät noppaa. Illa ja Astler taistelevat loitsimalla.
Rotat on helposti voitettu. Kolmikko jatkaa matkaansa railon syövereihin, jonne ei yllä valoa.
örttiyden valtavirtaistuminen ei ole ainoa syy D&D:n suosion kasvuun.
Kiinnostukseen on vaikuttanut myös sosiaalinen media ja suoratoistopalvelut.
Yhdysvaltalaisessa verkkosarja Critical Rolessa ammattilaisääninäyttelijät pelaavat D&D:tä. Ensimmäinen reaaliaikaisena suoratoistona Twitch- ja Youtube -kanavilla julkaistu kampanja esitettiin vuonna 2015. Pelivideoita julkaistaan myös muilla suosituilla kanavilla. Videot voivat madaltaa kynnystä: yhtäkkiä monimutkaiselta tuntuva peli voi aueta katsojalle.
Suomessa roolipelejä striimaa esimerkiksi Noppatuuri-niminen pelaajakollektiivi. Striimejä on esitetty myös Yle Areenassa.
Pelikulttuurin tutkija Jonne Arjorannan mukaan myös koronapandemia on vaikuttanut D&D:n suosion kasvuun.
”Korona iski roolipelien nousukaudella. Kun ihmisten piti viettää aikaa kotona, D&D oli hyvä tapa viettää aikaa pienessä kaveriporukassa.”
Tähän mennessä D&D:stä on julkaistu viisi versiota. Kakkosversio ilmestyi 1980-luvun lopulla, kolmas vuonna 2000 ja neljäs 2008.
Viides versio pelistä ilmestyi 2014. Uuden version myötä pelaaja voi hankkia uuden pelikirjan, johon on päivitetty säännöt ja tarinat. Se ei ole kuitenkaan välttämätöntä.
”Perussäännöt ovat internetissä ilmaiseksi. Tämä madaltaa kynnystä kokeilla peliä, koska pelaajien ei tarvitse ostaa materiaaleja”, Arjoranta sanoo.
”Viides versio on kaikista versioista helpoimmin lähestyttävä ja aloittelijaystävällisin sen selkeyden takia. Se on lisännyt uusien pelaajien määrää.”
Uusien versioiden lisäksi D&D:stä on tehty myös käännöksiä suomen kielelle, aina 1980-luvulta saakka. Käännöksistä keskustellaan nettifoorumeilla. (Esimerkiksi hellhound voi olla hornanhurtta ja muurahaisen kaltainen hirviö formian formiaani.)
Siitä huolimatta peliä pelataan Suomessa pääosin englanninkielisin termein.
Se voi kuitenkin muuttua.
Kesällä 2022 kymmenhenkinen työryhmä julkaisi roolipelitapahtuma Ropeconissa pelistä suomenkielisen version. Sen nimi oli Legendoja ja lohikäärmeitä.
ailon pohjalla on pimeä tyrmä. Kolmikko avaa tyrmän oven. Sen takana on kolme peikkoa, joiden ruokailu keskeytyy.
”Tunkeilijoita, tunkeilijoita! Peikkojen alueella!” huutaa yksi peikoista eli tarinankertoja.
Alkaa taistelu.
Maxwell, Astler ja Illa pärjäävät aluksi hyvin. Sitten maahinen Astler tekee virheliikkeen arvioidessaan pelilaudalla liikkumiseen käytettävissä olevat ruudut väärin. Hän jää jumiin peikkojen tyrmään.
Peikko iskee sapelilla. Astler menettää osumapisteitä.
Maxwell, taistelija, kutsuu avuksi apulaishenki Echon. Echo yrittää lyödä suurinta peikkoa suurmiekallaan, mutta peikko torjuu iskun. Lyönnistä jää peikkoon vain haava.
Illa puolestaan hyökkää tikarein. Nopan silmäluku on kuitenkin pieni: tikarin sivallus epäonnistuu.
Astlerin kimpussa olevan peikon kasvot ovat veressä sen virnistäessä ilkeästi. Peikko vetää pitkämiekkansa esille. Nopan luku on suotuisa. Miekka osuu Astlerin ylävartaloon upoten syvälle.
Maahisen tajuton ruumis valahtaa lattialle. Illa ja Maxwell jäävät kauhulla katsomaan, kun heidän rakas matkakumppaninsa vuotaa verta.
Lopullinen kohtalo on kolmen heiton päässä.
