NAPS. Kameraan tallentuu kuva monitoimitalosta.

Mies kävelee ohi. Hänellä on olallaan urheilukassi.

”Turhaan taltiot.”

”Ei ne tätä kumminkaan pura.”

Hän pysähtyy, katsoo rakennusta.

Peruskorjaa sitten?

Mies naurahtaa.

”Jaa… no, saa nähdä.”

On maaliskuun 2023 puoliväli.

Noin kuukautta aiemmin, 13. helmikuuta, korkein hallinto-oikeus on antanut päätöksensä. Se ei myöntänyt Jyväskylän Hippos-hanketta koskevaa jatkovalituslupaa.

Samana päivänä Jyväskylän kaupunki julkaisi tiedotteen.

”Tämä on kaupungille erinomainen tieto”, kaupunginjohtaja Timo Koivisto kommentoi.

Toki päätöstä oli osattu odottaa, Koivisto sanoi tiedotteessa, edellisten hallinto-oikeuden päätösten perusteella.

Tiedotteessaan kaupunki kertoi lähtevänsä tarkentamaan Hippos-hankkeen jatkoa rahoittajien kanssa. Tavoite oli sama kuin ennen: Mäki-Matin kaupunginosaan, Hippokselle, valmistuisi kansallisesti ja kansainvälisesti merkittävä liikunnan ja hyvinvoinnin keskus.

Sellaista on suunniteltu jo miltei kymmenen vuotta. Alun perin Hippos 2020 -nimisen hankkeen rakennustöiden piti olla käynnissä vuonna 2020.

KHO:n päätöksestä huolimatta hankkeen toteutuminen ei kuitenkaan vieläkään ole varmaa.

Mistä se johtuu?

 

ESISELVITYKSELLÄ oli mahtipontinen nimi: Master Plan. Se valmistui tammikuussa 2015.

Kehittämishanketta kutsuttiin nimellä Hippos2020, ”ainutlaatuinen liikunnan ja hyvinvoinnin keskittymä Jyväskylän ytimessä”.

Suunnittelu oli alkanut edellissyksynä. Oli järjestetty avoin keskustelutilaisuus ja työpajoja alueen toimijoille. Master Plan oli niiden tulos.

Huhtikuussa 2016 kehittämishanke sai yksityistä rahaa. Sijoittajia olivat kiuastehdas Harvian entinen omistaja Kullervo Harvia, jyväskyläläisen jääkiekkoseura JYPin hallituksen jäsen Heimo Viinanen sekä JYP Jyväskylä Oy:n omistajat Jukka Seppänen ja Esa Polas. He sijoittivat kehitykseen 1,5 miljoonaa euroa perustamansa Jyväskylän Hippoksen Ystävät Oy:n kautta.

”Minulla on kolme aikuista poikaa, jotka ovat kaikki ikänsä harrastaneet alueella. Erityisen mielissäni olen siitä, että se parkkipaikka ja kuravelli, joka siellä on ollut vuosikymmenet, voidaan viimein saada kuntoon”, Harvia sanoi Ylen haastattelussa.

Kehittämishankkeen jälkeen oli tarkoitus etsiä rahoittajia avoimella kilpailulla.

Hankkeen hinta ja alueen palvelut täsmentyisivät eri toimijoiden kanssa käytyjen keskustelujen myötä, kaupungin projektipäällikkö Kari Halinen sanoi Ylelle.

”Jos jossakin, niin Jyväskylässä tällainen pitäisi saada onnistumaan.”

Markkinointisyistä hankkeen nimeä piti pohtia.

”Jos sanan ’Hippos’ lyö nyt Googleen, niin vastaukseksi tulee virtahepoja ja hevosia.”

VIELÄ 1900-luvun alussa Köyhälammen alueella kasvoi heinää.

Ympäristö oli metsäistä ja soista. Lehmien laidunmaata ja hyvää sorsastusaluetta.

Sen sijaan vieressä, Seminaarinmäellä, aluetta oli kehitetty. Suomen ensimmäinen opettajaseminaari perustettiin Jyväskylään 1863.

Suomalaisen hevosurheilun kehittyessä maakunnan hevosharrastajat esittivät kaupungille Köyhälammen ympäristön vuokraamista raviradaksi. Aiemmin oli harrastettu järven jäillä talvisin. Neuvottelujen jälkeen kaupunki suostui sillä edellytyksellä, ettei sen tarvinnut osallistua rakentamiseen.

Talkoovoimin tehty rata avattiin vuonna 1913.

Se nimettiin antiikin mallin mukaisesti Hippokseksi.

Pian valmistumisen jälkeen yleisurheiluseurat ehdottivat: voisivatko käyttää rataa harjoittelu- ja kilpailupaikkana, niitä kun oli kaupungissa vähän.

Alkuvuosina raviradalla hiihdettiin ja yleisurheiltiin. Ympäristö oli toisinaan vaikea. Jos ei ollut tarkka, heittoväline saattoi kadota suonsilmäkkeeseen.

Yleisurheilu siirtyi Harjulle stadionin valmistuttua 1926. Ravirataa käytettiin myös moottoripyöräilyyn ja maarata-ajoon.

Kuninkuusravit järjestettiin 1962. Samaan aikaan liikunnan ja urheilun lajien määrä oli kaupungissa kasvanut. Tilat kävivät vähiin.

Hippoksen alueella oli esitetty urheilutalon rakentamista 1950-luvulla, mutta se ei toteutunut kaupungin taloudellisen tilanteen vuoksi.

Rakentaminen vauhdittui vasta, kun liikuntatieteellinen tiedekunta päätettiin sijoittaa Jyväskylään 1960-luvun alussa.

Pesäpallo siirtyi Hippokselle 1968. Jalkapallonurmi valmistui 1969, tekojäärata 1970.

Hevosurheilu siirtyi Killerille 1974.

Syksyllä 1979 Hippokselle valmistuneessa monitoimitalossa oli voimistelusali ja squashin neljä harjoitus- ja pelihallia. Palloiluhallissa oli hyvä katsomo.

Uusia urheiluseuroja perustettiin. Jyväskylän voimistelijat, Hippoksen pallo, Jyväskylän sulkapalloseura, Jyväskylän taitoluisteluseura, Rangers… Monet järjestivät lähes kaiken toimintansa Hippoksen alueella.

Jäähalli valmistui 1982.

Urheilun ja liikunnan keskittäminen loi myös perusteet ”liikuntakaupungin” imagolle. Hippoksen sijainti oli hyvä. Keskustaan noin 1,5 kilometriä, liikenteellisesti keskeinen.

Alueelle rakennettiin myös liikunta- ja tutkimuslaboratorio 1989, Hipposhalli 1992 ja tutkimuskeskus Viveca 2003.

TIMO KOIVISTO katsoi kameraan marraskuussa 2016.

”No niin, kaupunginjohtajan videoblogi…”

Edellisvuotena Jyväskylän kaupunginjohtajaksi valitulla Koivistolla oli päällään puku. Taustalla näkyi juoksuratoja.

Kaupungilla oli paljon kehittämishankkeita, mutta Hippos oli Koiviston mukaan niistä ”mielenkiintoisimmassa vaiheessa”.

Nykyiset tilat olivat ”ihan hyvät”, mutta edessä oli niiden peruskorjaus.

Tai sitten!

”Sen sijaan, että laittaisimme vain 25 miljoonaa euroa tänne, käytämme sitä siemenrahana ja generoimme 300 miljoonan euron hankkeen, jossa kaupungin osuus on 25–30 miljoonaa euroa ja se loppu, ylivoimainen valtaosa, tulee yksityisiltä rahoittajilta.”

Peruskorjauksen vaihtoehto oli siis, että vanha rakennuskanta purettaisiin ja tilalle rakennettaisiin uutta.

Ja mitä rahalla saisi? Koivisto luetteli.

”Satatuhatta kerrosneliötä uutta, aivan viimeaikaisinta teknologiaa ja osaamista edustavaa liikuntatilaa…”

”Kaiken kaikkiaan meille tulee tilojen puolesta Pohjoismaiden monipuolisin sisäliikuntakeskus.”

Luetteleminen jatkui.

”… meillä on täällä maan ainoa liikuntatieteellinen tiedekunta, kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus, joka on myös olympiakomitean huippu-urheilun tutkimuskeskus, ja meillä on liikunnan edistämis- ja kehittämissäätiö Likes, ja paljon tähän alaan liittyvää yritystoimintaa jo…”

”Kun tämä yhdistetään näihin tiloihin, tämä osaaminen, tavallaan toiminnan sydän, hienolla sanalla klusteri, edes koko Pohjois-Euroopasta ei löydy vastaavia yhtä hyviä tiloja.”

Hän puhui Jyväskylän kilpailuedusta. Jos sitä ”jollain sektorilla” on muihin kaupungin verrattuna, se on liikunta ja huippu-urheilu.

”Jyväskylä oikeastaan tällä hankkeella ottaa entistä vanhemmin sitä roolia, joka meillä on huippu-urheilun pääkaupunkina Suomessa.”

VALTUUSTOSEMINAARI järjestettiin 7. toukokuuta 2018.

Aiheena oli Hippos 2020 -hankkeen tilannekatsaus. Sitä esittelivät elinkeinojohtaja Anne Sandelin, projektipäällikkö Kari Halinen ja palvelujohtaja Ari Karimäki.

Hankkeella oli heidän mukaansa useita ”tavoitteita”:

uusi monitoimiareena ja harjoitusjäähalli jäälajeille,

uusi sisäliikuntakeskus yli 20 lajille kamppailulajeista palloiluun ja yleisurheiluun,

uusi voimistelutalo,

Suomen ensimmäinen jalkapallostadion kiinteällä katolla,

jalkapallon, autourheilun ja eSportin valmennuskeskukset,

Jyväskylän urheiluakatemian valmennuskeskus,

jääkiekon testi- ja mittauskaukalo laukaisu- ja luisteluvalmennukselle,

Training Room -konsepti eri lajien optimaalisimman palautumisen tutkimiseen ja toteuttamiseen,

kansainvälinen kaupunkivalmennuskeskus,

aktivoiva liikuntapuisto kaiken ikäisille kuntoilijoille,

jäädytettävät ulkokentät ja tapahtumakenttä.

Tulevan Hippoksen vuositason kävijämääräksi arvioitiin 3–5 miljoonaa. Mainittujen tavoitteiden lisäksi alueelle kaavailtiin muutakin. Ravintolaa, erikoiskauppoja, hotellia.

Kustannusarvio oli noin 200 miljoonaa euroa, josta liikuntatilojen osuus oli 118 miljoonaa. Tosin laskelmassa jalkapallo oli vain harjoitushalli-versiona. Summa ei sisältänyt irtaimistoa tai kalusteita. Eikä tontin hintaa. Eikä rahoituskustannuksia tai kehitysyhtiötä.

Ne mukaan laskettuna: noin 250 miljoonaa euroa. Tarkentuisi kun hanke etenee.

Pääosin hanke toteutettaisiin yksityisellä rahalla. Investoijaksi oli valittu rakennusyhtiö Lehto Group Oy:n ja Fennia Varainhoito Oy:n yhteenliittymä.

Kaupungin osuus oli 34 miljoonaa euroa.

Seminaarissa esiteltiin myös hankkeen keskeisimpiä riskejä.

Hanke voi kaatua päätöksentekovaiheessa, jos siitä ei saa taloudellisesti kannattavaa. Niin voi käydä, jos rakennuskustannukset ylittyvät eikä vuokrasopimusaste täyty. Tai jos pysäköinnistä tulee kallista.

Silloin kaupunki menettäisi suunnittelurahan eli 750 000 euroa. Hippoksen nykykiinteistöt peruskorjattaisiin ja urheilulajit joutuisivat väistötiloihin. Se olisi myös imagohaitta, sanottiin.

Toinen keskeinen riski oli hankkeen merkittävä myöhästyminen. Vuodesta neljään vuotta. Jos sopimuksesta ei päästäisi sopuun, jos päätöksenteko viivästyisi, jos Lehto tai Fennia tai molemmat irtautuisivat hankkeesta. Silloin pitäisi kilpailuttaa uudelleen ja suunnittelukustannukset kasvaisivat. Sekin olisi imagohaitta. Uusia sijoittajia ei välttämättä löytyisi.

Kolmas riski oli hankkeen keskeytyminen rakentamisvaiheessa taloudellisista syistä tai rakentajan konkurssin takia.

Kolme viikkoa seminaarista myöhemmin, 28. toukokuuta, kaupunginvaltuusto hyväksyi Hippos 2020 -hankkeen käynnistämisen.

Tavoite oli, että rakentaminen alkaa alkuvuonna 2019.

ARKKITEHTONISESTI Hippoksen alue on epäyhtenäinen.

Rakennukset ovat eri vuosikymmeniltä ja suunnittelijoilta. On vaaleaa, harmaata, ruskeaa, tiiltä.

Erot voivat johtua siitä, että suurten urheilu- ja liikuntakokonaisuuksien suunnittelu on ollut harvinaista Jyväskylässä, ja koko Suomessa. 1900-luvulla vain Helsingin Olympiastadionin ja sen ympäristön suunnittelu on selkeä laaja kokonaisuus.

Hippoksen rakenteissa yhtenäisyyttä on vain monitoimitalon ja jäähallin sekä liikunta- ja terveyslaboratorion ja Hipposhallin arkkitehtuurissa.

Tosin monitoimitalon ja jäähallin yhtenäisyys särkyy rakennusten etäisyyden vuoksi.

 

HELMIKUUSSA 2019 hanke oli jälleen valtuustossa.

Kaupunginhallitus esitti, että valtuusto hyväksyy katetun jalkapallostadionin rakentamisen sekä sen, että kaupunki sitoutuu hankkimaan vuosittain enintään miljoonalla eurolla liikuntatilojen irtaimistoa Hippoksella.

Valtuutettu Tomi Kuosmanen (kd) ehdotti irtaimiston hankinnan hylkäämistä. Jorma Holmstedt (PS), Petteri Muotka (kd) ja Marika Visakorpi (kd) kannattivat.

Valtuutettu Jukka Hämäläinen (sd) ehdotti Teemu Torssosen (PS) kannattamana, että hallituksen ehdotus hylätään ja hankkeelle etsitään vaihtoehtoja. Hämäläisen mielestä Hippoksen alueen voisi esimerkiksi myydä asuntorakentamiseen ja myyntituloilla kustantaa uudet urheilutilat.

Äänestettiin.

Ensin Kuosmasen muutosehdotus. Hallituksen pohjaesitystä kannatti 54 valtuutettua, muutosehdotusta 11. Kaksi tyhjää.

Sitten Hämäläisen ehdotus. 63–4, hallituksen pohjan hyväksi.

ENSIMMÄINEN valitus tehtiin maaliskuun 2019 puolivälissä.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuteen valittivat emeritusprofessori ja kaupunginvaltuutettu Kimmo Suomi (sd), eläkkeellä oleva kaupungin entinen liikuntajohtaja Pekka Sihvonen ja eläkkeellä oleva kaupungin liikelaitoksen entinen projektipäällikkö Ilmo Viitanen.

Heidän mielestään kaupunginvaltuuston päätös piti kumota. Se oli lainvastainen, ja lisäksi valtuusto oli ylittänyt toimivaltansa ja sitoutunut jalkapallostadionin ja yksityisen osakeyhtiön rahoittamiseen.

Suomi, Sihvonen ja Viitanen hakivat myös toimeenpanokieltoa Hippos 2020 -hankkeelle.

Viikkoa myöhemmin toinen pääsijoittaja Fennia Varainhoito vetäytyi hankkeesta.

”Tästä on nyt ensimmäinen valitus saatu aikaiseksi, tuleeko uusia valituksia, ja miten paljon ne siirtävät hanketta”, Fennian konsernijohtaja Antti Kuljukka sanoi Keskisuomalaiselle maaliskuussa.

”Hankkeen liiketaloudellinen perusta ei ole enää niin vahva kuin se oli hankkeen alkuaikoina.”

Kaupunginjohtaja Timo Koivisto vakuutti Keskisuomalaiselle, ettei hanke tyssää.

”Rehellisyyden nimissä on kuitenkin sanottava, että ei tämä positiivinen uutinen ole missään tapauksessa, ei maineenkaan näkökulmasta.”

Kaupunki ryhtyi etsimään toista rahoittajaa.

Kesällä 2019 kaupunki julkaisi havainnekuvia.

Kuvissa puissa oli lehdet ja ruoho viheriöi. Hippokset rakennukset olivat vaaleita, monikerroksisia, jykeviä. Yhden niistä ulkoseinässä luki: sport, kauppa, ravintola, bar & cafe, terveys, office, liike, kauppa, kioski.

Ulkona oli urheilukenttiä.

 

KAIVATTUJA rahoittajia on vaikea löytää, Timo Koivisto sanoi Keskisuomalaiselle maaliskuussa 2020.

Hänen mukaansa osasyy oli koronavirusajassa.

Pitäisi varautua myös muihin ratkaisuihin. Pohtia Hippoksen rahoitusmallia ja sisältöä uudelleen.

Mutta hän oli vielä toiveikas.

Samana vuonna syyskuussa Hämeenlinnan hallinto-oikeus hylkäsi Kimmo Suomen, Pekka Sihvosen ja Ilmo Viitasen puolitoista vuotta aiemmin tekemän kunnallisvalituksen.

Hallinto-oikeuden mukaan kaupunginvaltuusto ei ollut käyttänyt harkintavaltaansa väärin eikä päätös ollut lainvastainen.

Lokakuussa hankkeelle löytyi uusi rahoittaja. Se oli Taaleri Sijoituksen, Timo Everin ja Ilkka Kilpimaan Sepos Oy.

Taaleri on vuonna 2011 perustettu pohjoismainen pääomarahastoyhtiö. Everi puolestaan on helsinkiläisen HIFK:n Liiga-joukkueen hallituksen puheenjohtaja. Hän oli myös perustamassa Hippoksen Ystävät Oy:ta, joka sijoitti hankkeen kehitykseen rahaa vuonna 2016.

Kilpimaa oli Hippos-hankkeen projektipäällikkö vuosina 2015–2018.

 

MARRASKUUSSA hanke oli kutistunut.

Ajatus jalkapallostadionista oli hylätty. Monitoimiareenan sijaan tulisi jääareena eli nykyinen jäähalli peruskorjattaisiin ja laajennettaisiin.

Uusi kustannusarvio oli noin 154 miljoonaa euroa.

Kaupungin osuus pieneni 23 miljoonaan. Tosin liikuntapaikkojen vuokrasopimus piteni 20:sta 30 vuoteen.

Kaupunginvaltuusto hyväksyi uuden suunnitelman. 60 puolesta, 4 vastaan. Kolme tyhjää.

Toivottiin, että lopulliset sopimukset allekirjoitetaan seuraavana keväänä.

 

 

TAMMIKUUSSA 2021 päivitetystä versiosta tehtiin valitus. Muutoksenhakijoina olivat Suomi, Sihvonen ja Viitanen.

Heidän mukaansa valtuuston päätös merkitsi ”erittäin merkittävää ratkaisua kaupungin varainkäytössä muutamalle seuraavalle vuodelle”. Valittajien mukaan päätös sisälsi EU:n valtiontukisäätelyn vastaista elinkeinotoimijan suosimista. Päätös piti kumota.

Kymmenisen kuukautta myöhemmin, marraskuussa 2021, kaupunki päätti Hippoksen rakentamisen aloituksesta ja omaisuusjärjestelyistä.

Oma pääoma oli kasassa. Sepos-Taalerin osuus oli 43 miljoonaa euroa, kaupungin 23 miljoonaa, Lehto Groupin 10 miljoonaa.

Pankkilainan osuus olisi 85–100 miljoonaa euroa.

Vuoden lopussa Suomi, Sihvonen ja Viitanen valittivat päätöksestä.

Seuraavana elokuuna 2022 Hämeenlinnan hallinto-oikeus ilmoitti hylänneensä valituksen. Lisäksi se ilmoitti jättäneensä tammikuussa 2021 tehdyn valituksen tutkimatta.

Valituksen vuoksi hankkeen urakkasopimukset ehtivät purkautua. Kaupunki antoi uuden arvion: rakentaminen käynnistetään siten, että hanke valmistuu vuosina 2025–2026.

”Toteuttamiseen liittyy kuitenkin epävarmuustekijöitä”, kaupungin elinkeinojohtaja Anne Sandelin sanoi tiedotteessa.

”Viivästyminen on jo tähän mennessä nostanut kustannuksia ja siksi on ensimmäinen syytä päivittää kokonaistilannetta yhdessä muiden rahoittajien kanssa.”

 

SUOMESSA on laaja valitusoikeus. Perustuslain mukaan omaa elinympäristöä koskevaan päätöksentekoon voi vaikuttaa.

Maankäyttöasioissa kuntalaisia koskeva valitusoikeus kattaa sekä kaavapäätökset että rakennusjärjestyksen hyväksymisen.

Hankkeet, joita suunnitellaan tiiviille asuinalueelle, kohtaavat usein vastustusta. Myös uudistukset pitkään muuttumattomana säilyneillä alueilla herättävät tunteita.

Yleensä valituksen tekijä on lähistöllä asuva. Suurissa hankkeissa valituksia voi tulla myös kauempaa.

Valtaosa ei johda kaavan kumoamiseen. Ne vaikuttavat kuitenkin aikatauluun.

Hallinto-oikeudessa valitusten käsittely voi kestää puolitoista vuotta. Pituutta voi tulla saman verran lisää, jos valitus etenee korkeimpaan hallinto-oikeuteen.

Hippos-hankkeen päätökset olisivat saaneet lainvoiman syyskuussa 2022.

Suomi, Sihvonen ja Viitanen kuitenkin hakivat Hämeenlinnan hallinto-oikeuden aiempaan ratkaisuun jatkovalituslupaa korkeimmasta hallinto-oikeudesta.

Korkein hallinto-oikeus eväsi luvan helmikuussa 2023. Se tarkoitti, että hanke pystyi viimein etenemään.

Vaikeudet eivät kuitenkaan ole päättyneet.

JYVÄSKYLÄN kaupungintalo sijaitsee Kirkkopuiston vieressä, osoitteessa Vapaudenkatu 32. Kaupunginjohtaja Timo Koiviston työhuone on ensimmäisessä kerroksessa.

Vajaa kuukausi myöhemmin KHO:n päätöksestä, maaliskuun alussa, Koivisto toistaa sanoja todella vaikeaa.

”Ei voi todellakaan sanoa…”

Epävarmuuden syynä ovat erityisesti rakennuskustannusten ja korkojen kasvu.

Inflaation, energiapulan ja materiaalien heikon saatavuuden vuoksi rakentaminen on kalliimpaa.

Korkotason nousun takia pankkien lainaraha on tiukemmassa. Yleinen taloustilanne on epävarmempi kuin esimerkiksi pari vuotta sitten.

Sepos Oy:n toimitusjohtaja Jouni Alho arvioi helmikuussa Keskisuomalaiselle, että hankkeen hinta voi kasvaa aiemmasta noin 150 miljoonasta eurosta 200 miljoonaan.

”Se on teoriassa mahdollista”, Koivisto sanoo, ”joskin toivon, ettei nousu olisi noin suuri.”

Mitä suuremmaksi hinta kasvaa, sitä vaikeampaa kokonaissummaa on saada kasaan.

Nyt kaupunki on sitoutunut sijoittamaan Hippokseen 23 miljoonaa euroa, ostamaan tilaa urheiluseuroille ja tekemään kalustohankintoja.

Osuus on laskettu aikoinaan sen mukaan, mitä sen omistamien monitoimitalon ja Hippos-hallin peruskorjaus maksaisi. Kaupunki arvioi peruskorjauksen kustannuksia uudelleen keväällä 2022. Monitoimitalo: 14,9 miljoonaa euroa, Hippos-halli 16,6 miljoonaa euroa. Yli 31 miljoonaa.

Jos Hippos-hanke kallistuu, kasvaako kaupungin rahoituksen osuus?

Ei, Koivisto vastaa.

”Olemme sitoutuneet siihen.”

Jos määrä muuttuisi, päätös pitäisi hyväksyttää kaupungin valtuustossa. Silloin siitä voisi valittaa.

Tällä hetkellä hankkeen pääomarahoittajat eli kaupunki, Lehto Group ja Sepos-Taaleri keskustelevat. Arvioivat, laskevat lopullista kokonaiskustannusta.

Lopullinen päätös siitä, käynnistyykö hanke, tehdään Koiviston mukaan lähiviikkoina tai viimeistään lähikuukausina.

 

HIPPOS-HANKKEEN viivästyminen oli yksi kaupungin esittelemistä riskiarvioista. Kuten arveltiin, kustannukset kasvoivat.

Entä imagohaitta? Jyväskylää markkinoidaan liikuntapääkaupunkina, mutta liikuntaa ja hyvinvointia edistävä hanke on ollut pöydällä vuosia.

”Eihän viivästys ole hyvä asia”, Koivisto sanoo.

Vaikka Hippos on hänen mukaansa tärkeä osa ”brändiä”, se ei ole kaikki kaikissa. Hipposta ja liikuntapaikkoja kehitetään kaupungissa, vaikka hanke kaatuisi.

”Mutta on sanottava, että se olisi ISO pettymys.”

 

Jutussa on käytetty lähteenä myös Erkki Huovisen lisensiaattityötä Jyväskylän Hippos-Kampus alueen kehittyminen Harjun reunasta ja kaviourasta opetuksen, tutkimuksen sekä liikunnan keskukseksi (2007).