SUOMEN KESKELÄ on suo ja sen keskelä on järvi, jonka mukkaan on nimetty kaupunki. Siinä Iijoen varresa ja Oulun ja Kuusamon välisä. Hyvä kylä jonka ohi kulukia.

Puasjärvellä on vaikkuimmonta sivukyllää, joilla kullakio omat nähtävyytensä ja kulttuuririentonsa: Siurualla hiihettää kesäsi suolla kukkamekkoissa ja korkokengisä, Jyrkälä on disko ja tanssilava, ja Syötteelle tullee ainahi Oulusta asti porukka laskemaa.

Mutta määpä assuinki ihan keskustasa, Kurenalla. Norkoilin sitte kirjastosa pellaamasa Runescapea ja kauppojen tuulikaappeissa juomasa mehua. Ku nuokkarille en kuitenkaa tohtinu mennä.

Vaikka on kylät ja keskusta, nii kylä Pudiso pääasiasa mettää ja suota. Vois kuvitella että ois kovaki eränkäviä ko siellä on kasvanu, mutta kyllä mää suurimman osan ajasta sisällä olin. Ja jos mettään oisinki uskaltanu nii suolle en ikinä. Katottii koulussa ala-asteela kauhuelokuva Näkymätön Elina. Jos mää sinne suohon puttoisinnii en ossais tulla ylös niiko se Elina. Sinne jäisin ja vajuaisin ko juoksuhiekkaan pirretyissä.

 

KU MÄÄ assuin Pudiksella, roikuttii monela tappaa löysäsä hirresä. Koulut ja terveyskeskus oli rakennettu aikanaa nii päi honkia, ettei sielä saanu puolet porukasta henkiä.

Nykyään hirsi on kuiteski vankkaa, kannattellee varmaa koko kyllää. Keskustan kuppeeseen rakennettii maailman issoin hirsirakennus, josa on peruskoulu ja lukio. Hirsitaloja vaalmistavalla Kontiolla puoli pudista leikkaa hirrestä leipänsä.

Kontiosta puhheeollen, joku neropatti pelekäsi mesikämmentä viissii ko uskotteli mulle lapsena että Pudiksen vaakunasa oiski ahma. Ja mää pöliä uskoin. Vaikka kyllä se jotenki ois käyny järkeen että oltas vaa nöyränä valittu jottai muuta. Pudiksella mää opin ettei piä liikaa innostua.

Osattii Kurenalla jottai sentää. Uimahallisa löyly tullee nappia painamalla ko JyväskylänViilusa konsanaan ja liukumäessä sai nii kovat vauhit, että siinä oli Pudiksen toiset liikennevalot. Uimahallin pihalla mainostettaan että siellä ois kuntosali, ampumarata ja terapiatilaki, mutta en oo vielä päässy vihanhallinnassa siihe asti että oisin lähteny kokkeilee tätä yhistelmää.

No mutta onneksi mää pääsin pois sieltä, vaikkaki sata kilsaa länteen, hytisemmään muutamaksi vuojeksi Oulun merituuleen. Ojasta allikkoon tai jotahi muttei tarvi ainakaa läiskiä sääskiä mättäälä.

Mutta vaikka ne yläasteen koulunumerot riittiki nippanappa pääsemää muualle kouluun nii oisin kyllä ehkä itte torpannu hakijan jolla lukkee päättötoikkarin kannesa comic sansilla ”Elämän evväät Putasjärven nuorille”.

Kiitti evväistä, mutta en taia santsata.