Jylkkärin toimituksesta kaksi kolmasosaa menee uusiksi.
Kauan ei ehtinyt vesi virrata Tourujoessa päätoimittajavaihdoksen jälkeen, kun koko toimitus on menossa uusiksi. Siviilipalvelusmies lähtee, minne siviilipalvelusmiehet lähtevät väisteltyään isänmaallisia velvollisuuksiaan riittävän kauan. Toimittaja Juha Korhonen sai houkuttelevamman työtarjouksen sopivasti kesälomautusten lähestyessä.
Korhonen vastaa tästedes Hammaslääkäriliiton lehden kasaamisesta Helsingissä. Siviilipalvelustaan Jylkkärin kuvaajana suorittanut Johannes Kaarakainen puolestaan on hakenut opiskelemaan kuvaamista muun muassa Lahden Muotoiluinstituuttiin.
Jylkkärin jutuista kaksikon mieleen on erityisesti jäänyt Matti Aladinin haastattelu vuoden 2011 ensimmäiseen lehteen.
”Istuttiin pöydän päässä ja vastapäätä istui mies, joka tiesi kaikesta kaiken”, sanoo Korhonen.
”Hänellä oli yhteys auki ulkoavaruuteen koko ajan. Hän ilmeisesti kysyi avaruusolennoilta silloin tällöin, mitä saa kertoa ja mitä ei”, selittää Kaarakainen.
Haastattelu tehtiin Vuosaaren Chico’sin tiskin viereisessä pöydässä.
”Tarjoilijat katselivat hieman kummallisesti”, sanoo Kaarakainen.
Korhosen mielestä hyvä ylioppilaslehti on kampuksen paikallislehti.
”Se ottaa kantaa opiskelijoiden asioihin ja paikallistaa valtakunnallisia aiheita tänne”, sanoo Korhonen.
Nykyisestä työstään Korhonen sanoo jäävänsä kaipaamaan etenkin Ilokiven lounaita.
Korhonen sanoo olevansa tyytyväinen, että on päässyt tutustumaan järjestötoimintaan työnsä kautta:
”Minulla kun ei mitään järjestötaustaa ole.”
Jylkkärissä Korhonen on huomannut myös sen, että ylioppilaskunnan aktiiviset toimijat kääntyvät helposti sisään päin.
”Se porukka joka Ilokivessä pyörii, kokee varmasti monet tekemänsä asiat hyvinkin tärkeiksi, mutta silti pitäisi jaksaa kurkottaa sen kuplan ulkopuolelle ja pyrkiä tavoittamaan rivijäsenet, eikä vain järjestää bileitä itselleen”, hän sanoo.
Korhosen tuleva työpaikkakin on järjestölehti, jossa aiheiden skaala on yleislehteä paljon suppeampi. Se ei kuitenkaan häntä pelota, ainakaan toistaiseksi.
”Alussa on varmasti riittävästi opeteltavaa, jotta työ pysyy mielenkiintoisena. Haluan kuitenkin pitää tuntumaa yllä tekemällä vaikka freelancerina hieman töitä muuallekin”, hän sanoo.
Kaarakainen kertoo haluavansa työllistyä lehtikuvaajana. Hän ei myöskään halua lokeroida ammattihaaveitaan sen tiukemmin esimerkiksi nimenomaan uutiskuvaan, jonka hän nyt sanoo olevan ensisijainen mielenkiinnon kohteensa.
”Haluaisin työskennellä eri elämänvaiheissa erilaisissa lehtikuvaajan hommissa”, hän selittää.
Hyvältä uutiskuvalta hän odottaa tiedollista sisältöä ja visuaalista kiinnostavuutta. Kysymys siitä, mistä visuaalinen kiinnostavuus syntyy, saa hänet toviksi hiljaiseksi.
”Ehkä on tyhmää viitata tässä Hannes Heikuraan, mutta minusta hän on oikeassa sanoessaan, että hyvä uutiskuva ei kaipaa selityksiä.”
Taittopäivän kiireessä haastattelua tehdessäni Korhonen huikkaa väliin.
”Kysyisin Japen puolesta Johannekselta, että eikö yhtään pelota oman ammatin puolesta, kun näkee miten hyvälaatuisia kuvia amatöörit ottavat ja miten hyvät välineet heilläkin on nykyisin käytössä?”
Kaarakainen vastaa kuitenkin uskovansa, että osaajille riittää aina töitä.
”Uskon, että minulla riittää motivaatiota kehittää omaa osaamista, niin että se oma rako löytyy työmarkkinoilta”, sanoo Kaarakainen.
Korhonenkaan ei pelkää oman ammattinsa puolesta liiaksi.
”Kyllä minä uskon, että ammattijournalisteille riittää jatkossakin kysyntää, vaikka työ tällä hetkellä muotoaan hakeekin”, hän sanoo.
Jarno Liski
paatoimittaja@jyy.fi