ON KESKIVIIKKOILTA 13. lokakuuta 2021. Keski-Suomen sarjakuvaseura on kokoontunut viikoittaiseen tapaamiseensa Jyväskylän Mustaan kynnykseen.
Yksi seuran jäsenistä luonnostelee paperille sarjakuvaa, toinen ripustaa valmiita teoksiaan baarin seinälle näytille.
Vuodesta 2010 toiminut seura pyrkii ylläpitämään keskisuomalaista sarjakuvakulttuuria julkaisujen ja tapahtumien muodossa.
SARJAKUVATAITEILIJOIDEN on seuran mukaan vaikea saada nykypäivänä näkyvyyttä. Suositut sarjakuvastripit kuten B. Virtanen, Viivi & Wagner ja Jere ovat monille tuttuja, onhan niitä julkaistu vuosia useissa sanomalehdissä Suomessa.
Sen sijaan uudella sarjakuvalla voi olla vaikea päästä perinteisten rinnalle. Mitä tulee sarjakuviin, ovat ”sanomalehdet hiukan kaavoihinsa kangistuneita”, sanoo seuran jäsen Ville Rautiainen.
”Lehdet voisivat olla rohkeampia ja kokeellisempia.”
Verkossa populaarikulttuurista poikkeaville sarjakuville on kuitenkin helpompi löytää yleisöä. Näkyvyyden lisäksi verkossa piilee toinenkin mahdollisuus, ehkä jopa taidemuodon seuraava trendi: multimediaalisuus. Internetissä tarinaan voi yhdistää useaa formaattia, kuten musiikkia tai animaatiota.
Esimerkiksi Hanneriina Moisseisen Kannas-sarjakuvan (2016) yhteyteen on luotu lähes 45 minuutin soundtrack, äänimaisema, jossa kuullaan niin sodan pauketta kuin karjalaista haitarimusiikkia. Osa kerrontaa on myös valokuvat Karjalan evakuoinnista jatkosodan lopussa.
VUOSIEN SAATOSSA sarjakuvataide on muuttunut. Esimerkiksi toisen maailmansodan jälkeen perinteisiin supersankarihahmoihin kyllästyttiin. 1950-luvun hahmoista luotiin moniulotteisempia. Nykyään erityistä kiinnostusta herättävät feministiset sarjakuvat. Sarjakuvakulttuuri on perinteisesti ollut miesvaltaista.
Viimeisten vuosien aikana kuitenkin sekä naiset että vähemmistöt ovat päässeet paremmin esille.
Myös aiheet ovat muuttuneet, jossain määrin. Einari Ollikaisen mukaan esimerkiksi seksuaalisutta, seksiä ja väkivaltaa kuvataan nykyään rohkeammin.
Yksi nykypäivän ilmiöistä on myös omaelämäkerrallisuuden lisääntyminen. Vaikka KKES:n jäsenten tuotoksissa se on enemmän vielä ”ajatuksen tasolla”, oman elämän tapahtumat voivat silti olla inspiraation lähteenä.
KESS JULKAISEE tyypillisesti vuoden tai kahden välein sarjakuva-albumeita, joihin jäsenet työstävät omia sarjakuviaan jonkin yhdessä sovitun teeman alle.
Aiempien vuosien teemanumeroita ovat olleet muun muassa Otus (2019), Rakkaus 2.0 (2018) ja Liha & Sielu (2011). Seuraavan, yhdeksännen vuosijulkaisun teema on Yhdessä. Sen on tarkoitus ilmestyä ennen joulua.
Sarjakuvaseuran jäsenten sarjakuvien genre vaihtelee. On esimerkiksi seikkailua, toimintaa ja kauhua.
”Aika paljon liikutaan spekulatiivisen fiktion skaalalla”, Ville Rautiainen sanoo.
Myös tarinoiden aiheet vaihtelevat. Muutaman seuran jäsenen yhteinen projekti Saimaannorppamies kertoo supersankarista, joka suojelee saimaannorppia.
Teemoja ovat olleet myös alkoholismi, ystävyys, oman paikan löytäminen. Syvällisempi sanoma tai ajatus saattaa tulla itsestään, odottamatta.
Myös lukijat voivat löytää tarinoista erilaisia merkityksiä kuin taiteilija itse.
Ja vaikka toisinaan sarjakuvien aihe on yhteiskunnallinen, ne ovat lopulta myös eskapismia tekijöilleen.