SAIMAAST laskee Vuoksen joki. Se leikkaa Imatran läpi. Sen yli taitaa mennä parikymment siltaa ja lisää tulos. Vuoksest löyty joku kuukaus sitte jopa pommi. Se joki o ku lahja joka vaa jatkaa antamistaan.
Jos matkustusaikatauluu miettii, nii koskinäytöksii kannattaa mennä. Sillalt tai kosken rannalt näkee et ne padot avataa ja vesi alkaa pikkuhiljaa virtaamaa.
Äkkii se kyl kiihtyy, ja yhtäkkii vesi alkaa kuohuu ku lasi kuoharii. Mut ite sanoisin et se koski on kymmene kertaa kauniimpi ku ei oo se näytöksen musiikki soimassa, ja niiku sata tyyppiä siin sillal.
Vuoksen varrel o vesivoimalaitos, ni se o välil korjattavana. Pato on sit sen takii aamust iltaan auki, ni voi mennä kaikes rauhas nauttimaa siitä. Se o ihanaa. Siin o vieres myös ihana kaupunkipuro, joka tehtii et taimenet vois uida sitä ylös ja munii siel turvallisest. Mahtavaa ku siin on niiku kaksi virtaavaa vesistöö, yks rauhalline ja toine hurja.
Ei oo montaa parempaa paikkaa arvostaa kauneutta teollisuuden keskel. Imatra o tosiaa teollisuuskaupunki. Ovakon metallitehas ja Stora Enson puujalostustehas ovat suurimpii työllistäjii Imatral. Hajujen lisäks teollisuus on tuonu meille Suomen suurimman puukoulun. Minuu vähä harmittaa et en ikin päässy sinne opiskelee, ja toivottavasti tää koulu ei homehtuis.
RUOKAILUMAHDOLLISUUDET ei oo mahtavii Imatral, mut o siel muutamii kivoi paikkoja syödä. Xiangfusta saa hyvää kiinalaista, Cafe Nissestä vohveleita, ja sitte o grillit. Sevenin grilleilt saa Ailan Omaa Majoneesia, mikä on ihan parast varsinkin makkaraperunoide kaa.
Tätä sai enne vaa Rajapatsaan grillilt, mut omistajan vaihto suututti paikalliset tyypit, ja se sit poltettii. Keskustelupalstoil surettii grillin menetystä. Joku siel väitti Rajapatsaan olevan ”muutenki ihan hirveetä seutua” ja sitä harmitti et koko alue ei palanu.
Liikkujalle Imatral on aika hyvät oltavat, jäähalleja, frisbeegolf-ratoja ja jopa kilpailuja. Imatran ajot o varmaa suurin näist. Se o moottoriurheilukilpailu, joka ajetaa katuradal. Rata o se verra tunnettu et se o mallinnettu Ride-kilpapelisarjassa, ja viel tosi uskollisest.
Kilpailun historia ei oo kyl iha ruusuine. Neljä ihmistä o kuollu kisoje yhteydes, joista yks oli kuusvuotias poika. Hää jäi mopon alle ku pyörä ajautui yleisöön. Rataa kritisoitii paitsi kosk se oli kapee ja vaaralline, mut myös kosk reitti oli pääosin omakotialueel.
Hiljaisen kaupungin porukat ei varmaa hirveest arvostanu mopojen mölinää. Rataa sit muuneltii ja kisat käynnisty taas. Covidin aikana kilpailu o pidetty sen Ride- videopelin kautta virtuaalisesti.
KAIKENKAIKKIAA Imatra on pien tuppukylä, mut kaikes pienuudessa jotenki kodikas. Aika söpö paikka se o mun mielest.