Tamperelainen kriitikko Erkki Widenius (s. 1949) on valmistunut filosofian maisteriksi Jyväskylän yliopistosta. Ikuinen ylioppilas on hänen ensimmäinen kaunokirjallinen teoksensa, ajankuva Jyväskylästä 50 vuoden takaa.
Teoksen päähenkilö Masa toimittaa työkseen urheilukirjoja. Masa ei sylje kuppiin eikä liioin edistä opintojaan. Masan vaimo ja tyttären äiti Liisa puolestaan on itsenäinen ja määrätietoinen nainen. Masan kunnianhimottomuus ja päämäärättömyys osoittautuvat kohtalokkaiksi avio-onnen kannalta, ja Liisa lähtee matkoihinsa. Masa jää yhteiseen asuntoon viettämään kiljupöhnäistä ja tupakankatkuista poikamieselämää.
Kirjan rakenne nojaa vahvasti pitkiin dialogeihin, joten on harmillista, että niiden lukeminen on puuduttavaa. Hahmot puhuvat paljon, mutta sanovat vähän. Lukukokemus tuntuu siltä, kuin Ylä-Ruthilla pöytäseurueeseen olisi tuppautunut tuntematon vanhempi mieshenkilö jaarittelemaan. Kuuntelet jonkun aikaa kohteliaasti, mutta yrität ruumiinkielelläsi ja reaktioillasi olla lietsomatta jutunjuurta yhtään enempää.
Hahmot jäävät ohuiksi, heidän sisäinen maailmansa etäiseksi. Kerronta keskittyy arkipäiväisen elämän tapahtumien kuvaamiseen, mikä on selvästi tarkoituskin. Karjalanpiirakan voitelu ja Kauppakadun edestakaisin kävely ei vain ole erityisen kiehtovaa luettavaa, sillä se ei ole 50 vuodessa juurikaan muuttunut.
Kirjassa ryypiskellään ylioppilastalolla ja juodaan kahvia Ylä-Ruthilla, mutta kohtaukset kaipaavat lisää yksityiskohtia ja kuvailua, lihaa luiden ympärille. Tällaisenaan tapahtumapaikat jäävät lähinnä toteamuksiksi sijainnista.
Verrattain kiinnostavampaa on kirjan kuvaus henkilöidensä arvomaailmasta. Eletään aikaa, jolloin naiset ovat jo päässeet pois kodin seinien sisäpuolelta, mutta vanhat asenteet istuvat yhä tiukassa.
Kun pieni tytär valitsee leikkipuistossa porokeinun leikkimopon sijaan, on se Masalle osoitus naisten ”kiinnostuksesta elolliseen”. Ilman naisen huolenpitoa Masa muuttuu isoksi lapseksi, eikä jaksa huolehtia kotinsa siisteydestä tai itsensä ravitsemisesta. Seksuaalinen häirintä on kirjan maailmassa arkipäiväistä ja normaalia.
En tiedä, onko kirjan juonettomuuden tarkoitus alleviivata Masan päämäärätöntä elämäntapaa, mutta teoksen viesti jää hämäräksi. Hahmonkehitystä ei voi 116 sivuun odottaa mahtuvan, mutta edes jonkinlaisia oivalluksia olisi toivonut kirjan tarjoilevan, joko päähenkilölleen tai lukijalleen.