Uutislähetykset,  keskusteluryhmät, meemisivut: kuluneen vuoden aikana jokainen mahdollinen viestintäkanava ja tiedotusväylä on ollut täynnä huonoja uutisia vuodesta 2020.

Vuosi pyörähti käyntiin melko rytäkällä: Australia oli tulessa, Lähi-idän tilanne kiristyi huomattavasti USA:n ammuttua ohjuksia Iraniin, Ison-Britannian jäsenyys päättyi Euroopan unionissa, tuossa maailmanhistorian onnistuneimmassa rauhanprojektissa ­­— ja Windows 7:n jo useasti jatkettu tuki loppui.

Tässä kohtaa oltiin tosiaan vasta tammikuun lopussa.

 

Keväällä ongelmat lisäsivät kierroksia. Lentoja alettiin perumaan, kun koronatartunnat levisivät Eurooppaan. Muissa tautiasioissa Valkoisessa talossa loisiva Donald Trump vapautettiin Yhdysvalloissa virkasyytteestä.

Jenkeissä nähtiin myös jälleen kerran rasitista poliisiväkivaltaa katukuvassa, kun poliisi tappoi tummaihoisen George Floydin. Tapahtuneen seurauksena saatiin myös positiivisia uutisia: maailmanlaajuiseksi levinnyt, solidaarinen, rasisminvastainen Black Lives Matter -liike näkyi uutiskuvissa ja otsikoissa.

Positiiviset uutiset ovat olleet harvassa tänä vuonna. Siksi on tärkeää pohtia, mitä vuosi 2020 on meille antanut.

Olemme oppineet työskentelemään etänä. Olemme oppineet huolehtimaan henkilökohtaisesta hygieniastamme uudella tarkkuudella. Henkilökohtaisesti olen oppinut käyttämään TikTokia.

 

Ylioppilaskuntamme on oppinut uuden sanan JYYn keväällä linjattua olevansa feministinen organisaatio. Opiskelijoina opimme, kuinka kullanarvoista läheisten ystävien tai vähemmän läheisten opiskelukavereiden läsnäolo on.

Olemme myös oppineet, että opintopisteiden suoritusmäärät eivät kerro kaikkea: kun mitään ei voi tehdä eikä ketään nähdä, on toki helpompi takoa niitä noppia, mutta millä hinnalla? Omasta hyvinvoinnista ja mielenterveydestä huolehtiminen on noussut arvokkaalle paikalle suorituskeskeisen yhteiskuntamme keskustelussa.

Suurimmalle osalle meistä 2020 lienee antanut ainakin puikon nieluun. Koronatesti, tuo jaettu sukupolvikokemus!