Ville Saarikalle, 28, tuli monille tutuksi Diili-ohjelmasta, jossa hän eteni kisan puoleenväliin. Myös helluntailaisena saarnamiehenä tunnettu kauppatieteilijä kannustaa nuoria yrittämään ja ottamaan riskejä, mutta pitää silti tavallista työelämää useimmille yrittäjyyttä viisaampana ratkaisuna.

”Olen tällä hetkellä järjestämässä kaverin kanssa Al Gorea Jyväskylään. Kyseessä on yritysseminaari, joka pidetään syys-lokakuun taitteessa Paviljongissa. Al Goren lisäksi sinne on tulossa amerikkalainen motivaatiopuhuja Les Brown, USA:n Suomen suurlähettiläs, Alexander Stubb ynnä muita. Jo tässä vaiheessa ilmoittautuneita on
1 200 – siitä on tulossa vuoden kovin bisnesseminaari Suomessa.
Luin yliopistossa markkinointia pääaineena. Sain paperit joulukuussa, eli opinnoissa meni reilut viisi vuotta. Kun tulin Jyväskylään, mulla oli vakaa päätös, että keskittyisin opintoihin enkä lähtisi sinkoilemaan bisneksiin.
On kuitenkin elämän realiteetti, että tuloja on pakko saada. Kaverilla oli henkilöstöbisnes ja tein hänelle alihankkijana hommia. Lopulta myin työvoimaa omalla yritykselläni.
Tein opintojen ohessa jonkin verran myös yritysvalmennuskeikkoja, joita jatkan edelleen.
Oon tehnyt jo nuoresta asti yrittäjänä hommia. Ensikosketus myyntiin ja yrittäjämäiseen toimintaan lähti, kun mun tädin mies oli ostanut konkurssipesän ilmavalokuvia. Olin pieneltä paikkakunnalta, Lappajärveltä, ja kuvat oli otettu niistä maisemista. Lähdin 15–16-vuotiaana myymään kuvia ovelta ovelle ja ne menivät aika hyvin kaupaksi.

Bisneksellä on vähän huono leima ja ikävä maine. Varmasti siihen on syynsäkin, mutta esimerkiksi yliopistolla opetetaan paljon vastuullista tapaa tehdä asioita.
Bisnes on terveelle yhteiskunnalle aika tärkeää. Se tuottaa paljon hyviä juttuja. Aina puhutaan haitoista, mutta aika harvoin markkinoidaan hyviä puolia.
On mahdollista tehdä hyvää toinen toiselle, vaikka toimisi omista tarkoitusperistä käsin. Bisnestä ei tarvitse ajatella, että sä häviät, mä voitan, vaan että molemmat voitetaan.
Diili ei edustanut mun bisnesfilosofiaa kovin hyvin, mutta olin seurannut ohjelmaa ja se jollakin tavalla kutkutti. Tartuin siihen ideaan. Sen verran on kunnianhimoa, että halusin todistaa itselle jotain.
Pääsin kisassa puoleen väliin, sitten tuli tuplapudotuksella noutaja. Oli se hyvä, ainutlaatuinen kokemus. Uniikkihomma. Mutta ei kuitenkaan helppo. Ei siitä ammatillisesti paljon hyötyä ollut, mutta pääsin vähän mittaamaan itseäni.

Julkinen puhuminen on aika voimakasta vallankäyttöä. Jos sitä valtaa pystyy käyttämään sillä tavalla, että saa hyviä asioita aikaan ihmisten elämässä, se on tosi makeeta.
En tiedä, mikä minut innosti saarnamieheksi. Mun isä ei ole mikään saarnamies, mutta olen uskovaisesta kodista – ehkä se on ollut sisäänrakennettuna.
Koen sen hirveän palkitsevana – on tosi mahtavaa, jos pystyy olemaan positiivisena vaikuttajana ihmisille. Olen ollut Jyväskylässä aika isosti vaikuttamassa nuorten aikuisten toimintaan. Johdan keskiviikkoisin nuorten aikuisten jumalanpalveluksia.
Papin työt eivät silti kiinnosta. Koen sen liian staattisena.

Rohkaisisin nuoria ottamaan vähän riskejä elämässä. Elämä on liian lyhyt siihen, että antaa pelkojen estää unelmien toteuttamista. Pitää antaa unelmien voittaa pelot.
Oon sanonut, että jos ei hirveillä pääomilla pelata, et voi elämääsi tuhota hirveän pahasti. Kannattaa kokeilla erilaisia asioita ja ehkä sitä kautta löytää, mistä oikeasti tykkää.
Kaikkien ei silti pitäisi alkaa yrittäjiksi. Ei se sovi kaikille ja tosi moni epäonnistuu. Jos tilastoja katsoo, se on hullun hommaa. Mun on hirveän helppo ymmärtää ihmistä, joka lähtee hyväpalkkaisiin hommiin Helsinkiin, jos on kouluttautunut ja tehnyt pitkään töitä. Se on varmaan järkevintä. Suomessa on valtavasti yrittäjiä, joille olisi tosi hyvä, ettei niillä olisi sitä firmaa vaan he olisivat jossain töissä.
Mutta jos on yrittäjän sydän ja haluaa saavuttaa elämässään tosi isoja juttuja, suosittelen yrittäjyyttä.

Mun mielestä ehkä tärkeämpää kuin se, mitä teet on se, että teet sitä hyvien tyyppien kanssa. Arjessa menee tekeminen sille tasolle, että kun hinaat ittesi töihin, et sä mieti joka päivä suurta missiota, visiota tai unelmaa. Mikään työ ei aina ole herkkua, vaan joskus se maistuu paskalle.
Totta kai työ pitää olla miellyttävää, haastavaa ja palkitsevaa, mutta iso osa on hyvät henkilösuhteet, eli kenen kanssa teet sitä hommaa. Arjen tasolla on tärkeintä, että sulla on hyvä olla siellä, on hyvät ihmissuhteet ja viihdyt.
Mulla on monenlaisia haaveita ja unelmia. Pääomasijoittaminen esimerkiksi on mielenkiintoista. Minua kiehtoo ajatus, että voi olla kehittämässä erilaisia yhtiöitä ja päästä strategisesti mukaan ja sitten saa nauttia työnsä hedelmistä. Mutta ne vaatii aika paljon pääomaa ja paukkuja. Maailma on mahdollisuuksia täynnä.

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi