JyväSpeksi sai alkunsa poliittisen filosofian luennolla helmikuussa 2012. Vappuun mennessä parin opiskelijan toive tehdä teatteria oli paisunut 20 hengen speksiksi, johon otettiin mallia Helsingistä. Kantavana ajatuksena oli tuoda Jyväskylään muualla vahvasti opiskelijakulttuuriin kuuluva speksikulttuuri. Ensimmäinen työryhmä rekrytoitiin puskaradion ja sähköpostilistojen kautta ja mukaan lähti kaverin kutsumana myös Mikko Halkiranta.

“Ei meillä tainnut kellään olla teoreettista tietoa siitä, miten teatteria tehdään – kunhan vain tehtiin. Olihan se paikoin vähän särmikästä se jälki.”

Speksi on musiikkiteatteria, jossa yleisön huutaessa “omstart” esiintyjät improvisoivat kesken käsikirjoitetun kohtauksen. Esimerkiksi huudolla “omstart rap battle” voi saada roolihahmot friistailaamaan. Suomessa speksejä on kolmisenkymmentä. JyväSpeksi on tekijöidensä mukaan “poikkitieteellinen poikkitaiteellinen yhteisöllinen spektaakkeli”.

“Jyväspeksi on vaihtoehtoinen tapa löytää koti.”

JyväSpeksillä on 80 jäsentä 22 eri ainejärjestöstä ja lähes tuhat katsojaa vuosittain – ja määrät ovat yhä kasvussa. Kasvun myötä speksin on täytynyt kehittää toimintaansa. Keskeisenä arvona on yhteisöllisyys, jota ylläpidetään muun muassa tarjoamalla jäsenistölle erilaisia ajanviettotapoja, kuten lautapeli-illat ja laskiaisrieha.

“Jyväspeksi on vaihtoehtoinen tapa löytää koti”, kertoo speksin hallituksen puheenjohtaja Niilo Rauhanen.

Omaan kotiinsa ei osa tekijöistä juuri ehdikään. Esityksiä valmistellaan lähes vuosi ja niihin käytettyjä työtunteja ei pysty laskemaan. Varovaisen arvion mukaan näyttelijöiden aktiivisimmalla treenikaudella, kolme kuukautta ennen esityksiä, työpäivät voivat olla jopa kaksitoistatuntisia.

Speksi on harrastajateatteria, jota tehdään ammattimaisella kunnianhimolla. Tekijöiden määrän ja budjetin kasvaessa lopputulos on yhä huolitellumpi roolihahmojen hattuja myöten. Bändiä ja tanssijoita lukuunottamatta uusilta tekijöiltä ei vaadita lähtötasoa, vaan laatu syntyy työryhmän jatkuvuudesta. Joka vuosi noin puolet työryhmästä jatkaa seuraavaan produktioon. Alkuperäisjäsenistä Halkiranta on edelleen mukana.

“Tämä on elämäntapa”, tiivistää ohjaaja Kaisa Eräpuro, neljännen vuoden speksiläinen.

“Speksi puhuttelee tavalla, jonka tajuaa vasta sitten, kun on nauranut hetken ja mennyt kotiin.”

Vuoden 2019 speksin osa-alueista tuottajat Linnea Saari ja Teemu Seppänen nostavat esille tanssit, bändin ja äänimaailman sekä käsikirjoituksen.

Kuoleman tanssi kertoo lääkäri Herman Goethesta, joka uskoo vaarallisen kulkutaudin uhkaavan kyläänsä. Pintatason alla tarina kertoo ihmisjoukkojen voimasta, vastakkainasettelusta ja totuuden hämärtymisestä. Tarina ei sitoudu aikaan tai paikkaan eikä ota suoraan kantaa, vaan jättää lopulliset päätelmät yleisölle itselleen.

“Speksi puhuttelee tavalla, jonka tajuaa vasta sitten, kun on nauranut hetken ja mennyt kotiin”, tiivistää Eräpuro.

Kuoleman tanssi ei sitoudu myöskään genreen vaan edustaa “speksigenreä”. Speksi käsittelee naurun kautta koskettavia ja vakavia asioita, mutta tarinaa ei ole kirjoitettu komediaksi.

“Yleisö tuo komiikan”, tarkentaa Seppänen. “Vakavuudesta pystyy vapautumaan huutamalla omstart!”