Kortepohjassa tapahtuu rikoksia
Jesse Kosonen | Suomi, 2018 | 47 min
“Kortepohjassa tapahtuu rikoksii / Kortepohjassa bluntit satakilosii”, räppäävät Tohtori Ghetto & Lyttä (feat. DJ Jollu) täysin paikallista tuotantoa olevassa, harrastelijavoimin tehdyssä indie-elokuvassa Kortepohjassa tapahtuu rikoksia.
Arktisen Upeeta -festivaalilla 25.10. ensiesityksensä saaneen noin 50-minuuttisen mustavalkoisen mykkäelokuvan päähenkilö, nahkatakkiin ja jääkiekkokypärään pukeutunut äärioikeistolainen supersankari Kampfmann on päivisin alkoholisti, öisin nistejä Kortepohjan kaduilta kovin ottein apurinsa Roopen kanssa pois siivoava vigilante, joka siinä sivussa taistelee myös kommunismin luurankoa vastaan. Tähtäimessä on pelastaa vähintään Kortepohjan, ehkä koko Suomen tulevaisuus.
Elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana raha on vaihtunut ruohosäkkiin, jointti palaa, yksi ihminen ammutaan ja toiselta räjähtää pää.
Jyväskylän yliopistossa filosofiaa opiskelevan 24-vuotiaan, Kortepohjassa asuvan Jesse Kososen debyyttielokuva on mielenkiintoinen hanke, joka ohjaajan mukaan “kertoo Kortepohjan ug-skenestä, sen pimeästä puolesta”.
Näin tuntuu olevan. Jo Hegel-sitaatilla – “Tällaisia ovat historian suurmiehet, joiden omat yksityiset tarkoitusperät sisältävät maailmanhengen tahdon olemuksellisen puolen.” – alkavan elokuvan ensimmäisten minuuttien aikana raha on vaihtunut ruohosäkkiin, jointti palaa, yksi ihminen ammutaan ja toiselta räjähtää pää.
Surrealistissävytteisessä elokuvassa Kortepohjan huumejengi yhdistää voimansa salaperäisen Toveri Skeltalin kanssa. Kortepohjan DDR:ssä eli ylioppilaskylän MNOP-rakennuksessa majaansa pitävä rikollisjengi haluaa päästä eroon alueen supersankarista Kampfmannista.
Muutamassa kohdassa vilahtava syvänvihreä ja verenpunainen ovat muuten enimmäkseen mustavalkoisen elokuvan symboliset tehostevärit. Puheet ja toimintakohtausten äänet esitetään puhekuplissa.
Kortepohjassa tapahtuu rikoksia on absurdi ja rytmisesti viihdyttävä, vähintäänkin paikallisesti kiinnostava elokuva.
Kortepohjassa tapahtuu rikoksia on absurdi ja rytmisesti viihdyttävä, vähintäänkin paikallisesti kiinnostava elokuva, joka omalla tavallaan luo myyttistä Kortepohjaa ja rakentaa sille kokonaisvaltaista identiteettiä, johon kuuluu myös se elämä, mitä äkkivilkaisulla ei näe.
Tässä mielessä osittain kököllä estetiikalla ja reikäpäisellä huumorilla operoivaa, huumepolitiikka-kriittistä elokuvaa voi pitää sosiaalipolittisesti valistavana, psykologisesti emansipatorisena ja lajissaan arvokkaana työnä.
Arvosana: 4/5