Lozzin vieressä oleva P-rakennus oli alunperin Jyväskylän kasvatusopillisen korkeakoulun asuntola. Internaatissa, tai tuttavallisemmin Naatissa, oli tilat 160 opiskelijalle, ja ensimmäiset asukkaat muuttivat rakennukseen vuonna 1954.

Rakennuksessa oli erilliset osat naisten ja miesten asuntolalle, kummassakin oli 40 noin viidentoista neliön kokoista huonetta. Opiskelijoita korkeakoulussa oli tuolloin yli 300, eivätkä läheskään kaikki halukkaat päässeet asuntolaan.

 

Huoneiden seinistä yksi oli punatiiltä ja muut valkoisiksi rapattuja. Huoneet olivat verhoja ja päiväpeitteitä myöten valmiiksi kalustettuja.

Naisten asuntolan kalusteet tilattiin Artekilta, ja miesten asuntola kalustettiin Helnon tuotteilla. Vaikka Artekin kalusteet olivat kalliimpia, niitä pidettiin esteettisyytensä vuoksi paremmin naisten asuntolaan sopivina.

Naatin asuntojen ongelmaksi osoittautuivat varsin pian alimitoitetut säilytystilat, sillä esimerkiksi ruokatarvikkeille ei oikein löytynyt sopivaa tilaa.

Kirjaimellisesti tulkittuna asuntolassa asuvat opiskelijat eivät olisi saaneet viedä huoneisiinsa edes vierailulle saapuvia vanhempiaan.

Ensimmäisessä kerroksessa oli molemmilla asuntoloilla seurustelutila ja sen yhteydessä pieni keittiö. Naisten ja miesten asuntoloiden välissä olivat valvojien kolmen huoneen asunnot.

Valvojien tehtäviin kuului myös asukasvalintojen teko. Säännöt periytyivät seminaarin mies- ja naisinternaatin järjestyssäännöistä ja olivat tiukat. Kirjaimellisesti tulkittuna asuntolassa asuvat opiskelijat eivät olisi saaneet viedä huoneisiinsa edes vierailulle saapuvia vanhempiaan. Lopulta sääntöjä lievennettiin.

 

Rakennuksen valmistumisen aikoihin sisävessat olivat monille ulkokäymälöihin tottuneille uusi mukavuus. Ajan mittaan elintason kohotessa yhteiskäymälöitä alettiin kuitenkin kritisoida ja opiskelijat alkoivat tuntea tyytymättömyyttä Naatin tiloihin.

Jyväskylän ylioppilaslehti kuvasi vuonna 1965 asuntolaa yhteiskäymälöineen ja pesutiloineen kasarmimaiseksi. Lehti jopa vertasi Naatin huoneita selleihin.

Naatti muutettiin kielten laitosten opetustiloiksi, kun Kortepohjan ylioppilaskylän ensimmäiset talot valmistuivat 1970-luvun vaihteessa.

 

Lähteet: Lamberg, M. 2004. Nuoruus ja toivo. Jyväskylän yliopiston ylioppilaskunta 1934–2003. Jyväskylä: Kampus Kustannus ja Jyväskylän yliopiston tiedemuseo.