Opintotuen tulorajat aiheuttavat harmaita hiuksia ja tuntuvat rangaistukselta, kirjoittaa Jaana Kangas pääkirjoituksessaan.
Aika kummallinen juttu. Sitä mieltä on Palkansaajien tutkimuslaitoksen tutkimusjohtaja Tuomas Kosonen opintotuen takaisinperinnästä tulorajojen ylityksen jälkeen.
Helsingin Sanomat haastatteli Kososta uutisessaan (19.9.), jossa kerrottiin opintotuesta vastaavan eurooppa-, kulttuuri- ja urheiluministeri Sampo Terhon (sin.) teettävän selvityksen opintotuen tulorajojen nostamisen tai poistamisen vaikutuksista. Selvityksen on määrä valmistua ennen joulua.
Kososen mielestä opintotuen tulosidonnaisuuden voisi toteuttaa esimerkiksi tulorajalla, jonka jälkeen tienatut tulot pienentävät opintotukea jollain tietyllä prosentilla. Monet muut tuet toimivat jo näin.
Pitkästä aikaa jokin järkevän kuuloinen idea opintotuesta!
Edes ylempi korkeakoulututkinto ei aina riitä tulkitsemaan Kelan ohjeita siitä, kuinka paljon saa tienata ja montako kuukautta voi nostaa opintotukea.
Jos opintotuen tulorajoista ei päästä kokonaan eroon, niiden nostaminenkin olisi tervetullut uutinen. Samalla järjestelmää olisi hyvä päivittää esimerkiksi Kososen esittämään suuntaan.
Nykyinen systeemi on vaikeaselkoinen ja monimutkainen. Edes ylempi korkeakoulututkinto ei aina riitä tulkitsemaan Kelan ohjeita siitä, kuinka paljon saa tienata ja montako kuukautta voi nostaa opintotukea. Opintojen aloitus- ja valmistumisvuonna tulovalvonnan sääntöjä on vielä rutkasti lisää. Moni on siinä mokannut.
Opintotuen tulovalvontajärjestelmä on myös jäykkä. Erityisesti siinä tapauksessa, että työtilanne muuttuu kesken vuoden, nykymalli on opiskelijalle hankala.
Esimerkiksi alkuvuoden töissä tai harjoittelussa ollut opiskelija, jonka työt loppuvat, ei välttämättä pysty nostamaan syksyllä enää opintotukea. Tai toisin päin: loppuvuodeksi työ- tai harjoittelupaikan saavan opiskelijan tulot menevät suoraan Kelalle opintotuen takaisinmaksuun.
Myös Tuomas Kosonen on sitä mieltä, että nykyinen tarkka tuloraja voi aiheuttaa opiskelijoille hyvinvointitappiota, jos opiskelija vahingossa ylittää vuositulorajan ja joutuu maksamaan tuen takaisin Kelalle (korkojen kera). Eikä opintotuen takaisinperintä ole Kelallekaan ilmaista, vaan aiheuttaa hallinnollisia kuluja.
Joustavampi järjestelmä, jossa opintotuen takaisinperinnästä luovutaan tavalla tai toisella, olisi tervetullut uudistus.
Opintotuki – kuten muutkin sosiaalietuudet – on tarkoitettu niille, jotka sitä oikeasti tarvitsevat. Hyvätuloiset opiskelijat pärjäävät ilman 250 euron kuukausittaista tukea, vaikka se kiva lisä pankkitilillä varmasti olisi.
Nykyiset tulorajat ovat kuitenkin melko matalat. Yhdeksän tukikuukautta nostava, töissä käyvä opiskelija saa tienata hieman alle 12 000 euroa vuodessa. 250 euron opintotuen kanssa tulot pyörivät köyhyysrajan pinnassa. Jokainen tueton kuukausi nostaa vuositulorajaa noin 1300 eurolla.
Joustavampi järjestelmä, jossa opintotuen takaisinperinnästä luovutaan tavalla tai toisella, olisi tervetullut uudistus. Opiskelijaa ei pitäisi rangaista ahkeruudesta ja työnteosta – sillä rangaistukselta se tuntuu, kun postilaatikosta kolahtaa Kelan opintotuen takaisinperintäkirje korkoineen päivineen, vaikka se kuinka olisi ollut oma moka.