Islajan neljäs levy Keraaminen pää alkaa kappaleella Joku toi radion ja loppuu pyyntöön sammuttaa televisio. Toistaiseksi lähinnä ulkomailla suosiota nauttiva artisti on uudella levyllään halunnut ravistaa amerikkalaisten musiikkilehtien lätkäisemän metsäfolk-imagon yltään.
Edellisten levyjen äänimaailmaa määrittäneen epävireisen kitaranäppäilyn on korvannut kuulassointinen piano. Kappaleet ovat edelleen muodoltaan avoimia ja polveilevia, enemmän tiloja kuin tarinoita. Islajan artikulaatio on aiempaa selkeämpää ja laulun rooli on kasvanut entisestään. Luonnollisesti myös sanat astuvat nyt painokkaammin esiin ja vaativat tulla ajatelluiksi.
Loistavassa kappaleessa Ajanlaskun aatto laulaja odottaa ”rähjähdystä, joka sisustaa tän asunnon ja luo maiseman ajalta ennen ajanlaskua”. Ihmispuku-nimisessä äänitaideteoksessa laulajan esittämä kysymys on pysäyttävä: ”Mitä tehdä kun peilistä katsoo aivan väärä henkilö, mutta peilin taaksekaan ei näe?”
Mainio kokonaisuus ei varsinaisesti huonoja hetkiä sisällä. Maukkaana bonuksena levyltä löytyy Islajaa fanittavan Antti Nylénin ennen julkaisematon essee.
Rauli Karjalainen
”Kuulaita polveilevia tiloja.”