Riikka Pulkkinen jatkaa uudessa teoksessaan Rajan teemoista, mutta eri näkökulmista. Raja käsitteli armokuolemaa, dementiaa ja opettajan ja lukiolaisen suhdetta. Totta-romaanissa kohdataan syöpää sairastava huippututkija-isoäiti perheineen sekä entinen lastenhoitaja, jolla oli suhde isoisän kanssa isoäidin ruuhkavuosien aikaan.
Romaani ei kerro vain rakastumisesta ja rakastamisesta, se käsittelee myös rakkaudesta luopumista. Teoksen pääpaino ei ole tapahtumissa, vaan hahmojen tulkinnoilla totuudesta. Totuus on kokemusta, kuvia, käsityksiä ja muistoja.
Kirjassa ei ole inhorealismia ja ällöttävyyttä, eikä Pulkkinen hae turhaa raflaavuutta tehokeinoilla. Kieli on äärimmäisen kaunista ja huoliteltua, muttei kuitenkaan liian herkkää. Kerrontakulmat vaihtuvat tyylikkäästi.
Erityisen hienosti Pulkkinen onnistuu rakentamaan tunneyhteyden lastenhoitajan ja isovanhempien tyttärentyttären välille totuuden ja kuvitelmien etsimisen kautta. Pulkkinen kirjoittaa uniikisti rakkaussuhteesta pienen tytön varattuun isään. Pulkkisen vahvinta osaamista on kuvata ihmisen särömäisyyttä kunnioittaen, mutta silti vahvasti.
Kyösti Hagert
”Parasta tällä hetkellä.”