Alkusyksyn suosikkimurheeksi on noussut akateemisten surkea työllisyystilanne. Pontta päivittely sai 26-vuotiaan Pyry Solalan Helsingin Sanomissa julkaistusta yleisönosastokirjoituksesta, jossa tuore valtiotieteen maisteri kertoi hakeneensa 214 työpaikkaa ja päässeensä vain kolmeen haastatteluun.
Nopeasti ja hyvin paperein – eli valtiovallan toiveiden mukaisesti – valmistuneella on vaikeuksia työllistyä, sillä edes valtion omat virastot eivät ole hänestä olleet kiinnostuneita.
Solalan kirjoitus laukaisi neuvojen vyöryn. Ensin kuultiin perinteinen ”Olisit lukenut insinööriksi” -mietelmä, sitten moitittiin koulutusjärjestelmää ja lopulta Solalalle jaettiin työhakemuksen kirjoitusohjeita Hesarin Sunnuntai-osaa myöten.
Laajemmin akateemiseen työttömyyteen on haluttu puuttua parantamalla uraohjausta, yrittäjyyskasvatusta ja tutkintojen työelämävastaavuuksia kehittämällä. Uskalsipa opetusministeri Henna Virkkunen (kok.) jo luvata, että korkeakouluverkkoa ja opiskelijamääriä aiotaan karsia aivan pian.
Kaikissa esitetyissä ratkaisuissa on puolensa. Vikaa on toistaiseksi löydetty kuitenkin lähinnä tulevissa työntekijöissä ja poliitikoissa, ei niinkään työnantajissa.
Ammattilaisrekrytoija Tuulikki Rautiainen myönsi Solalalle Hesarissa antamissaan ohjeissa, että myös työpaikkailmoituksissa on vikaa. Tittelit ja sanamuodot saattavat olla sellaisia, että on vaikea tietää, minkälaista tyyppiä haetaan.
Varsinkin yliopistokaupungeissa ongelma on silti monisyisempi. Tietyillä aloilla työpaikkoja voisi olla akateemisille enemmänkin, jollei vakituisen työntekijän tarvetta jatkuvasti korvattaisi vaihtuvilla määräaikaisilla, muilla tuuraajilla ja harjoittelijoilla. Synnittömin ei ole valtio: ministeriöissä harjoittelukuviot ovat jo pitkään olleet melkoista viidakkoa.
Toisaalta suurten ikäluokkien jäljiltä ei tehostamisen vuoksi jääkään lupailtua määrää eläkevirkoja. Työn laatu tehostamisesta silti harvoin paranee.

Akateeminen voi tehdä paljon oman työllistymisensä hyväksi, mutta myös työnantajien kuuluisi ottaa asiasta hitunen vastuuta. Taitaville ja tunnollisille kun luulisi olevan aina tarvetta.

Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi