Keskimaan tuoreen toimitusjohtajan Antti Määtän mielestä yhteiskunta on ulkoistanut opiskelijoiden toimeentulon palvelualoille. Opiskelijoita hän patistelee aktiivisuuteen ja pitää ylioppilaskuntaa erinomaisena verkostoitumispaikkana tulevaisuutta ajatellen.
”Sain kutsun yliopiston avajaisiin, ja olisin hirveän mielelläni tullut. Harmitti, kun en millään kerennyt. Katsoin kalenterista, että täsmälleen 25 vuotta sitten aloitin opiskelut. Tässä alkaa tuntea itsensä aika vanhaksi.
Monet kauppatieteellisellä puolella valmistui neljässä vuodessa, mutta mulla kesti viisi vuotta. Olin Pörssin puheenjohtajana vuoden ja pari vuotta ylioppilaskunnan yritystoimen johtokunnan puheenjohtaja. Se oli erittäin hyvää koulutusta työelämää varten, vaikka eihän sitä silloin niin miettinyt. Se oli vain hauskaa toimintaa.
Olen sanonut ihmisille, että ylioppilaskuntaan kannattaa mennä mukaan. Muuten on vaara, että seurustelee opiskellessa vain oman alan ihmisten kanssa. Jos olisin jäänyt kauppatieteilijöiden kanssa pyörimään, oma maailmankuvakin olisi paljon kapeampi. Poikkitieteellisyys mikä siinä tuli, oli hyvin tärkeää pääomaa tulevaisuuteen.
Opiskelijan asema muuttui aika dramaattisesti opiskeluaikojeni jälkeen. Me oltiin varmaan viimeinen huoleton opiskelijasukupolvi. Silloin kuului normaaliin kuvioon, että syksyllä ja keväällä otettiin lainaa. Oli ajatus, että kun valmistut, pääset ilman muuta töihin ja sitten maksat lainat pois – näin kuuluu toimia ja näin on aina tehty.
Sitten tuli iso lama päälle. Yks kaks pudottiin pätkätyösuhteiden maailmaan ja valmistuminen ei välttämättä tuonut työpaikkaa. Opiskelijat eivät enää nostaneet lainoja, vaan alkoivat tehdä töitä ja elää opintorahan kanssa. Aika paljon tiukemmalla eletään.
Oon sanonut usein, että kun maailma muuttui, yhteiskunta ikään kuin ulkoisti yliopisto-opiskelijoiden toimeentulon palvelualoille. Yliopisto ei voisi toimia sellaisessa kaupungissa, jossa ei olisi erittäin kehittynyt palveluala, sillä palvelualan työpaikat ovat usein niitä osa-aikaisia työpaikkoja opiskelijoille. Ja päinvastoin, jos ei olisi suurta opiskelijoiden määrää, ei olisi palvelualan tarjontaa. Opiskelijat ovat palvelujen käyttäjiä ja kuluttajia. Tähän on syntynyt symbioosi.
Yliopiston ja yritysten välinen yhteistyö on semmoinen asia, joka hakee vielä muotojaan. Se, että Keskimaa on antanut yliopistolle rahaa, ei ole vastikkeellista. Ei me odoteta, että saadaan yliopistolta jotain meille myönteisiä tutkimuksia. Sehän olisi itsensä pettämistä.
Tämmöinen maakuntayliopisto tuo paljon aktiivisuutta, hyvinvointia ja osaavia ihmisiä maakuntaan. Keskimaahan on yritys, joka ei varmasti lähde Keski-Suomesta mihinkään. Meidän etu on, että maakunnalla menee hyvin ja yliopisto on hirveän tärkeä hyvinvoinnin generoija.
Jos katsotaan, niin USA:ssa on maailman kaupallisimmat yliopistot, mutta silti siellä tehdään maailman parasta tutkimusta, ainakin Nobeleiden valossa.
Kun Keskimaan toimitusjohtajan paikka tuli auki, tuntui, että tämä on suunnilleen ainoa paikka, jota olen valmis hakemaan. Tämä olisi niin kova juttu. Hakuprosessi oli keväällä, valinta juhannusviikolla ja nyt olen jo asunut täällä muuutaman viikon.
Kilpailutilanne Jyväskylässä on S-ryhmän kannalta siksi niin hyvä, että olemme kaupungin sisällä. Monet kilpailijat ovat olleet alueelta pois. On tietyllä tavalla tehokasta, että mietitään Helsingistä asiat, mutta silloin paikallistuntemus uupuu. Meillä on organisaatio, joka koko ajan etsii kauppapaikkoja, miettii, suunnittelee, elää ja haistelee tätä paikallista tunnelmaa.
Työni on tosi mielenkiintoista ja mukavaa. Huomaa, että Keskimaalla on hirveän iso merkitys maakunnassa. Tässä tuntee suurta vastuutta, mutta myös nöyryyttä. Meillä on hieman alle 2 000 ihmistä töissä. Minut on pistetty paljon vartijaksi, mutta se on myös innostavaa. Ihmisten kanssa tätä yhdessä tehdään, yksin ei saa mitään aikaan.
Tämä on sitä mitä ylioppilaskunnassa aikanaan opiskeli: verkoston hoitamista, ihmisten kanssa puhumista ja suostuttelua, välillä vähän käskemistä. Työ on hyvin sosiaalista. Voisin olla tässä eläkeikään asti, jos vaan saan olla. Tämän jälkeen ei ole mitään urasuunnitelmia.
Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi