Miten käydään kahvilla, jos näkökentässä on vain mustaa?
Pimeää kahvilakokemusta voi testata tällä viikolla Ruusupuistossa, jossa Keski-Suomen näkövammaiset ry pitää Pimè Cafè -nimistä kahvilaa.
Pimè Cafè järjestetään täysin pimennetyssä tilassa. Kahvilassa tarjotaan kahvia, teetä, mehua ja suklaata vapaaehtoista maksua vastaan. Tuotot menevät tulevien kahviloiden järjestämiseen. Oppaina ja tarjoilijoina kahvilassa toimivat vapaaehtoiset näkövammaiset, joille pimeä kahvilakokemus on tuttu tilanne.
Kahvilan tarkoituksena on havainnollistaa sokean ihmisen jokapäiväistä elämää. Sokea voi kohdata monia haasteita niinkin simppeliltä kuulostavassa tilanteessa kuin kahvihetkessä.
Pimeys alkaa heti, kun astun kahvilaan sisään verhon taakse. Vapaaehtoinen työntekijä tervehtii minua. Pienen tunnustelun jälkeen työntekijä tarttuu kädestäni kiinni ja opastaa pöytään.
Minulla on hyvä näkö: silmälaseja en tarvitse, ja luentodiat näen vaikka salin taaimmaisesta reunasta. Siitä ei täällä kuitenkaan ole mitään hyötyä.
”Kahvikuppi tulee täältä pöytää pitkin”, kuuluu tarjoilijan ääni vasemmalta. Samalla tavalla hän ohjeistaa minua löytämään suklaakonvehdin ja termospullon, josta saan itse kaataa kahvini.
Kahvin kaataminen tuntuu hankalalta, kun ei näe, miten paljon sitä on kupissa. Asian voi tarkistaa sormella testaamalla. Valkeat kuviot vaeltavat näkökentän laidoilla, mutta kahvilasta minulla ei ole mitään aavistusta omaa pöytääni lukuunottamatta. Kuinka iso tila on? Onko täällä muita asiakkaita?
Samaan pöytään kanssani istuu pian kolme muuta asiakasta. Keskustelemme hetken pimeässä.
”Jotenkin luontevasti menee silmät kiinni”, sanoo naisääni edessäni. Minä taas pidän silmät koko ajan auki ja ”tuijotan” eteeni.
Tarjoilijoiden mukaan noin kaksi kolmasosaa asiakkaista pitää silmänsä auki ja kolmasosa sulkee ne. Joidenkin mielestä silmien sulkeminen rauhoittaa, sillä silloin pimeys tuntuu vapaaehtoiselta. Katse ei silloin etsi valonlähteitä.
Pyydän tarjoilijaa opastamaan minut ulos kahvilasta. Pöytäseurueeni tulee pian perässä. Olin kuvitellut keskustelukumppanini aivan erinäköisiksi. On hassua, miten aivoni muotoilivat ihmisille ulkonäön, vaikka sillä ei kahvilassa ollut merkitystä.
Loisteputkilamput tuntuvat paljon kirkkaammilta kahvilan jälkeen.
Kahvila on herättänyt uteliaisuutta Ruusupuiston kävijöissä. Keskiviikon aikana kahvilassa vieraili noin 30 ihmistä, kertovat vapaaehtoiset Heidi Ryynänen ja Severi Ryösö. Ryösön ja Ryynäsen mukaan asiakkaat poistuvat kahvilasta yleensä hämmentyneinä, mutta tyytyväisinä.
”On tosi palkitsevaa, kun, huomaa, että monella tulee sellainen oivallus siellä,” Ryynänen kertoo.
Keski-Suomen näkövammaiset ry järjestää kahviloita ympäri vuoden Jyväskylässä ja sen lähikunnissa.
Ruusupuiston Pimè Cafè on auki vielä torstaina 26.10. kello 10-15. Torstain jälkeen seuraava mahdollisuus vierailla pimeässä kahvilassa Jyväskylässä on Jyväskylän taidemuseolla 17.-18.11. Silloin vietetään myös kansallista sokeain viikkoa.