Perinteikäs yhteiskunnallinen kulttuuriyhdistys Kiila on tarttunut suomalaiseen sarjakuvaan tuoreessa albumissa Raivoa ja lamaannusta.
”Politiikka on liian tärkeä asia jätettäväksi poliitikoille”, kirjoittaa albumin toimittaja Johanna Rojola esipuheessaan ja on aivan oikeassa. On vain sääli, ettei mukana ole enempää raivoa.
Sarjakuvantekijöitä mahtuu albumin kansien parisenkymmentä. Joiltain – esimerkiksi Muhammed-sarjakuvallaan kohahduttaneelta Ville Rannalta – on mukana useampiakin lyhyitä tarinoita.
Yhteiskunnallinen asenne kulkee mukana sarjakuvissa läpi albumin, mutta monisyisemmät poliittiset ongelmat loistavat yllättäen poissaolollaan. Olisin lukenut mielelläni älykästä sarjakuvaa maahanmuutosta tai pahoinvointiyhteiskunnasta, mutta monien tarinoiden kohdalla lukija saa tyytyä helppoihin nauruihin yksityisautoilijoiden tai ilmastonmuutoksen epäilijöiden kustannuksella.
Onneksi kaikki tekijät eivät yritä tehdä latteaa poliittista statementtia. Parhaiten mieleen jäävät Ville Rannan esseemäiset pohdiskelut ja Lissu Lehtimajan leikekuvista koostama suomalaisen naiskuvan syväluotaus.
Oskari Rantala
”Yhteiskunnasta olisi saanut
enemmänkin irti.”