Kansanmurhasta syytetty Bosnian serbijohtaja Radovan Karadzic saapuu oikeuden eteen kuin hajamielinen professori luennolleen. Ennen istunnon alkua hän vitsailee oikeusavustajansa Peter Robinsonin kanssa ja hymyilee lämpimästi. Sitten Karadzic katselee lasin takana olevaan yleisöön vilkuttaen lähipiirilleen – ja minullekin.
Tällainenko on mies, jota syytetään Srebrenican joukkomurhasta, jossa kuoli 8 000 ihmistä? Saman hymypojan omallatunnollako on useiden tuhansien siviilien kuolemaan johtanut Sarajevon piiritys? Karadzic on karismaattinen hahmo, joka vakuuttaa, vaikka ei kaikkien argumenttien paikkansapitävyyttä tunnustaisikaan.
Mutta hän onkin manipuloinnin mestari. Pakoillessaan pidätystään tämä Euroopan etsityin mies onnistui tekeytymään vaihtoehtoisen lääketieteen asiantuntijaksi ja pitämään luentoja aiheesta sadoille ihmisille. Alkuperäiseltä ammatiltaan Karadzic on psykiatri. Runokirjojakin hän on kirjoittanut. Tavallaan hän on intellektuelli tyyliin Claes Andersson – mutta samalla jotain ihan muuta.
Karadzicin oikeudenkäynti Jugoslavian sotarikostuomioistuimessa Haagissa alkoi maaliskuun alussa hänen kahden päivän puolustuspuheenvuorollaan, ja jatkuu todennäköisesti vasta viikkojen päästä.
Vaikka Karadzic on värikäs puhuja ja kyse on isoista asioista, oikeusistuimen lehtereitä tarkastellessa huomaa, kuinka ihmisyksilön mielenkiinto välillä eksyy syrjäpoluille. Kolmen tunnin jälkeen oman kengänpohjan kuvioinnin tarkastelu alkaa vaikuttaa monien mielestä kiinnostavammalta kuin oikeussalin tapahtumat.
Kaukaa oikeudenkäyntiä seuraamaan tullut vanha bosnialaisnainen haukottelee alituisesti. Vieressäni istuva toimittaja vaikuttaa torkahtavan. Vartija tulee kysymään, onko kaikki kunnossa, ja mies herää.
On ymmärrettävää, että oikeusistuinten turvatoimet ovat tiukkoja, mutta välillä tuntuu, että vartijoidenkin mielenkiinto kohdistuu kummallisiin asioihin. Yksi heistä tulee huomauttamaan minulle: ”Voisitko istua vähän suoremmassa.”
Vaikka monista asioista ollaan tarkkoja, kukaan ei kysynyt henkilöllisyystodistustani sisään tullessani; istun uhkauksia saaneiden Karadzicin omaisten vieressä ilman, että kukaan itse asiassa tietää, minkä luokan irstas terroristi olenkaan.
Istunto päättyy ja Karadzicin sukulainen lähettää lentosuukon syytetylle. Karadzic vastaa siihen suurieleisellä lentopusuttelulla. Tässä vaiheessa vartija vetää verhon oikeussalin ikkunan eteen, jotta näköyhteys katkeaisi.
”Noin ei saa tehdä”, kuuluu vartijan tuomio.
Pekka Vahvanen
Kirjoittaja on harjoittelussa Suomen suurlähetystössä Haagissa. Kirjoittajan mielipiteet ovat henkilökohtaisia, eivätkä ne välttämättä vastaa ulkoministeriön näkemyksiä.