Ville Hautalan mielestä perinteinen ajatus kaiken tietävästä ja virheettömästä opettajasta on muinainen. ”Viime vuosituhannen kansankynttilän malli palaa loppuun.” (Kuva: Natanael Sinisalo)
Ville Hautalan mielestä perinteinen ajatus kaiken tietävästä ja virheettömästä opettajasta on muinainen. ”Viime vuosituhannen kansankynttilän malli palaa loppuun.” (Kuva: Natanael Sinisalo)

Muusikko voi olla kelpo luokanopettaja, vaikka hänen levynsä ei sovi alakoululaisille.

Tatuoitu räppäri, jonka levyillä riimitellään naisista ja biletyksestä, on kaukana perinteisestä ihanneopettajan mallista.
Opettajaksi opiskelevan Ville Hautalan asema tuli entistä haastavammaksi, kun ensimmäisiä sijaisuuksia pitäessään alakoululaiset pyysivät häneltä oppitunnin alussa nimikirjoitusta.
Vaikka ronskeja riimejä suoltavan rap-muusikon ja perinteisen kansankynttilän välillä on selkeä ristiriita, Hautalan tavanneen on helppo uskoa, että opettajan työt hoituvat. Imago musiikkitouhuissa on vain pieni pala totuutta.
Leveästi hymyilevän Hautalan ääni on jutellessa rauhallisempi kuin riimitellessä. Hänen kotoaan on vaikea löytää edes pimeää kulmausta synkkätunnelmaisen kuvan ottamista varten, sillä kaikkialla on siistiä ja valkoista. Siitä saa tosin kiittää hänen avopuolisoaan.

Muutaman vuoden hiljaiselon jälkeen Hautala, artistinimeltään VilleVille, on julkaisemassa uutta levyä, joka on hänen uransa kuudes. Radiohiljaisuus on ohi on omakustanne, jota jaetaan ilmaiseksi verkossa ja myydään parilla eurolla.
Ensimmäisten julkaisujensa aikoihin Hautala oli vielä huoleton kasvatustieteiden fuksi.
”Nyt kun niitä ensimmäisiä levyjä kuuntelee, huomaa, että onpas sitä ollut nuori. Siellä on paljon asioita, joita ei enää sanoisi. Mutta en silti kadu mitään, niiden takia olen nyt tässä pisteessä.”
Viidessä vuodessa hän kertoo kasvaneensa paljon ihmisenä. Graduvaiheeseen edennyt opiskelija on rauhoittunut ja oppinut ottamaan vastuuta.
”Ennen musiikkikin oli pelkkää hauskanpitoa. Nykyään se on edelleen hauskanpitoa, mutta siinä on myös sisältöä. Samalla tulee kiinnitettyä huomiota enemmän siihen, mitä maailmalla tapahtuu.”
Biisien lisäksi muutoksen voi päätellä jo levyjen kansikuvista. Vuonna 2005 ilmestyneen Gorillamusiikkia-albumin kannessa artisti esittelee paidatta lihaksikasta yläkroppaansa. Uuden levyn kanteen on suunniteltu parodiamielessä Timo T.A. Mikkosta.
”En ole kuullut Mikkoselta ainuttakaan hyvää mielipidettä”, Hautala naureskelee perustellessaan kannen ideaa.

Kasvattamisesta ja opettamisesta Hautala puhuu mielellään. Hänen teesinsä on selkeä: lapsille pitää antaa aikaa ja huomiota.
”Se, että poika saa uudet lätkäkamat, ei korvaa sitä, että menee hänen kanssaan jäälle lätkimään”, Hautala vertaa.
”Jos Pekka-Eric Auviselta ja Matti Saareltakin olisi kysytty aikoinaan vähän useammin, mitä heille kuuluu, ei heidän olisi tarvinnut hakea huomiota omalla tavallaan.”
Hautala toivoo, että kouluissa otettaisiin huomioon niin sanotut keskiverto-oppilaat. Siis sellaiset kuin Hautala oli itse nuorena.
”Koulussa keskitytään etsimään pelkästään lahjakkuuksia, ja myös heikot huomioidaan. Keskiverto-oppilaat unohdetaan.”
Myös uuden levyn lyriikoissa otetaan kantaa kasvatuksellisiin asioihin: ”Kasvualusta luo katkenneita puunoksia, samaan aikaan ne vaan halaa Pisa-testin tuloksia.”
Hautala ei silti toivo, että oppilaat kuuntelisivat hänen levyjään.
”Ei ne sovellu alakouluikäisille. Haluaisin lyödä kanteen parental advisory -tarran, ja haluankin korostaa vanhempien vastuuta. Heidän pitää tehdä selväksi, mitä asioita aikuiset tekevät ja mitä lapset.”
Satunnaisia sijaisuuksia tekevä Hautala kertoo itsekin unohtavansa kaikki voimasanat viimeistään 200 metriä ennen koulua.
Hiphop-musiikin hän on silti vienyt myös luokkaan.
”Porukalla on tehty muun muassa riimejä ja kokeiltu beatboxausta. Näyttää se nokkahuilut ja virret voittavan.”

Entä sitten ne tatuoinnit? Nykylapset ovat toki nähneet kaikenlaista ja tatuoimaton henkilö alkaa pian olla harvinaisuus, mutta musteella koristellut kädet ovat silti opettajalle erikoiset.
”Täytyy sanoa, että ensimmäiset tunnit tatuointien ottamisen jälkeen vedin pitkähihaisilla paidoilla. En niitä aio kuitenkaan sen enempää piilotella, eikä nämä nyt sentään mitään pääkalloja ole.”
”Enemmän Duudsonien HP:lla, joka on myös opettaja, taitaa olla selitettävää. Vai miten sanot lapselle, että ei kannata lyödä nauloja kiveksiin, vaikka itse tekeekin niin televisiossa?”
Nykypäivän opettaja voi olla muutakin kuin nutturapäinen täti.

Juha Korhonen
toimittaja(at)jyy.fi

VilleVillen uutta albumia voi kuunnella
3. maaliskuuta lähtien osoitteessa www.myspace.com/mcvilleville.