Kesällä ymmärsin, miksi opiskelija- ja kouluruokailu on suuren ihmisrakkauden osoitus. Minä – kaksi kuukautta gradulleni elänyt – sain opiskelijaravintolassa päivittäin syödäkseni niin, että joku toinen hoiti kokkaamisen, tarjoilun ja tiskaamisen. Ruoka oli terveellisempää ja ravitsevampaa kuin pöperöt, jotka itse hellalle poltan. Vähän kuin olisi käynyt kotona syömässä.
Mutta aina on varaa nirsoilla. Myös ylioppilaskunnassa keskustellaan aika ajoin siitä, pitäisikö Ilokiven listalla olla kerran viikossa kasvisruokapäivä. Toisille asia on pyhä lehmä, toisille viherstalinistien salajuoni tavallista lihaan mieltynyttä suomalaista vastaan.
Keskustelu muistuttaa paljolti sitä mylläkkää, jonka Helsingin kaupunginvaltuusto aiheutti päättämällä tuoda kouluihin viikoittaisen kasvisruokapäivän. Samaista on ehdotettu myös Jyväskylässä, toistaiseksi ilman seurauksia.
Kasvisruokakinastelu kertoo kahdesta asiasta. Ensinnä vanhemmilla ei tunnu olevan minkäänlaista käsitystä siitä, mitä heidän lapsensa koulussa syövät. Jyväskylän koulujen seitsemän viikon ruokalistalle mahtuu kuusi kasvisruokapäivää. Yksikään lapsi ei kuitenkaan ole toistaiseksi nääntynyt.
Toisaalta vihannesjeesustelu on sekin hassua, kun lähes viikoittainen kasvisruokapäivä kouluilla jo on. Kasvisruoan leimaaminen ”vihreitten hyväksi ideaksi” syö vain itse asian kannatusta.
Lisäksi keskustelun molemmat osapuolet ovat huolissaan siitä, ettei kasviruoka maistu koululaisille. Ratkaisuksi kumpikaan ei silti esitä sitä, että lapsia tulisi totuttaa erilaisiin ruokiin ja opettaa olemaan nirsoilematta. Jos lapset saisivat päättää, koulussa olisi joka toinen päivä lasagnea ja joka toinen päivä nakkeja.
Kun olin lapsi, meillä oli kotona periaate, että jollei tarjottu ruoka maistu, ei tarvitse syödä. Nälkä ajaa niin lapsen kuin opiskelijan lopulta lautasen ääreen.
Olisikohan kasviruokakinastelijoidenkin jo aika muistaa äidin klassinen peruste siitä, ettei Afrikan lapsilla ole ruokaa?
Tärkeintä on pitää kiinni terveellisestä ja ravitsevasta kouluruoasta – oli se tehty mistä ruoka-aineista tahansa.
Marja Honkonen
paatoimittaja(at)jyy.fi
Kommentointimahdollisuus on poistettu käytöstä, mutta alta näet aiemmat kommentit.
Shaq
"jollei tarjottu ruoka maistu, ei tarvitse syödä. Nälkä ajaa niin lapsen kuin opiskelijan lopulta lautasen ääreen." Tuolla periaatteella voitaisiin pitää vaikka liharuoka-, tai eläväruokapäivä. Eihän sitä ole pakko syödä jos ei tahdo(vakaumus on tahdon asia).
Mitä vikaa siinä on että on tarjolla joka päivä sekä kasvisruokaa ja liharuokaa? Miksi nykyinen systeemi on niiiiiin huono että siitä riitelemiseen pitää tuhlata aikaa ja resursseja? Eikö aikuiset ihmiset voisi syödä omat ruokansa ja jättää muiden kyttäämisen väliin.
3.3.2010
VP
" Lisäksi keskustelun molemmat osapuolet ovat huolissaan siitä, ettei kasviruoka maistu koululaisille. Ratkaisuksi kumpikaan ei silti esitä sitä, että lapsia tulisi totuttaa erilaisiin ruokiin ja opettaa olemaan nirsoilematta. Jos lapset saisivat päättää, koulussa olisi joka toinen päivä lasagnea ja joka toinen päivä nakkeja.
Kun olin lapsi, meillä oli kotona periaate, että jollei tarjottu ruoka maistu, ei tarvitse syödä. Nälkä ajaa niin lapsen kuin opiskelijan lopulta lautasen ääreen."
Eli kasvissyöjienkin pitää sitten nirsoilematta ja mutisematta syödä samaa ruokaa kuin muutkin, jos ei satu olemaan juuri se kasvisruokapäivä? Kasvisruokavalion voi valita siitäkin syystä, että ei pidä lihasta. Tällöinhän aina tarjottu kasvisruokaehto vastaisi sitä, että muille nirsoille olisi pinaattilettupäivänä lasagnea ja nakkeja...
3.3.2010
Jos ei maistu, niin ei tarvi syödä!
"ettei pidä" ei riitä syyksi olla syömättä: silloin sanotaan juuri, että jos ei maistu, niin älä syö.
Allergiat ovat toinen juttu.
3.3.2010