On ihmisiä, jotka tekevät jotain ahkerasti ja mielellään, vaikka eivät saisi siitä rahaa (ks. harrastus). Toisaalta on ihmisiä, jotka tekevät jotain, vaikka ovat jo saaneet niin paljon rahaa, että heidän ei tarvitsisi enää tehdä sitä (ks. Teemu Selänne). Näitä molempia yhdistää niin sanottu rakkaus lajiin (ks. Teemu Selänne). Mikäli teitä, rakkaat opiskelijat, kiinnostaa tulevaisuudessa tutkijan ura, on syytä miettiä jo nyt, kumpaan edellä mainituista ryhmistä kuulutte. Tiedettä nimittäin tehdään mitä suurimassa määrin rakkaudesta lajiin.

Väitöskirjatyön voi rahoittaa joko apurahalla, lottovoitolla tai lottovoittoon todennäköisyyksien puolesta rinnastettavalla tutkijakoulupaikalla, jolloin tohtorikoulutettava voi saada ihka oikean työsuhteen, jolloin pääsee työterveyshuollon lisäksi pikkujouluihin.

Taloussanomien (14.10.2015) 20 huonoiten palkatun ammatin listalla ei jostain syystä ole otettu mukaan jatko-opiskelijoita. Mikäli olisi, sijoittuisi apurahalla väitöskirjaa kirjoittava suoraan sijalle yksi n. 1600e/kk bruttotuloillaan. Työsuhteessa oleva tohtorikoulutettava pääsee sentään noin listan puoliväliin yhdessä mm. torikauppiaiden, koulunkäyntiavustajien ja tarjoilijoiden kanssa. Seminologit menevät palkassa heittämällä ohi.

 

Yliopistojen rahoitusta leikataan rajusti tulevina vuosina, ja säästöt otettaneen määräaikaisista työntekijöistä, koska vakituisia työntekijöitä (professorit, jotkut harvat opettajat) ei voi irtisanoa niin helposti. Tämä tarkoittaa tohtorikoulupaikkojen ja post doc –rahoituksen vähentämistä, eli lottovoiton todennäköisyys alkaa olla suurempi kuin tutkijana itsensä elättämisen.

Tieteen laadusta huolta kantavat toivovat toki, että tutkijoiksi valikoituisi niitä kaivattuja huippulahjakkuuksia. Nyt tohtorikoulutettaviksi valikoituvat ne, joiden osaaminen ei ole työmarkkinoiden näkökulmasta tarpeeksi hip, tai ne, joiden osaaminen on työmarkkinoiden näkökulmasta niin hip, että hakijoita on jokaiseen avoimeen työpaikkaan ne 99(9) muutakin. Väitöskirjan kirjoittaminen on maisterille kuin lukio all over again: saa aikaa miettiä, mitä oikeasti haluaa tehdä, ja työelämään tottumattomalle tonni kuussa käteen tuntuu opintotuen jälkeen huikealta.

 

Mikäli yliopisto ei pysty tarjoamaan järkevää tulevaisuutta ja urapolkua nuorille tutkijoille, tullee tutkimustyöstä lähivuosina vain mukava harrastus muutamille (ks. pappa betalar). Itse olen väitöskirjan valmistumisen jälkeen ajatellut hakea
lähihoitajakouluun. Ja lotota joka lauantai.

 

Lue lisää:

Pikamatkojen maisteri (8.10.2015)

MEG-laite tutkii aivojen syövereitä (29.10.2015)