Missasitko JYYn edarivaalipaneelin tai etkö jaksanut kuunnella paria tuntia vaaliehdokkaiden lätinää? Ei hätää, sillä Jylkkärin vaalibloggari V. Vallaton tiivistää paneelin puolestasi.
Niin se on taas aika ruotia JYYn “suurta” vaalipaneelia. Vaikka Vallaton odotti innokaana perussuomalaisten ensiesiintymistä ylioppilaskunnan vaaleissa, jäi persujen tuoli tyhjäksi. Mutta ei auta itku vaalipaneelimarkkinoilla. Toista paneelia ei ole näköpiirissä ja nyt on vain bongattava persut jostain muualta – jos enää mistään.
Mukana olleet panelistit olivat Vallattomalle täysin uusia nimiä. Demarit pelasivat kuitenkin syystä tai toisesta varman päälle ja päätyivät lähettämään paikalle Jani “kutsu mua kopoksi” Kykkäsen. Vallaton pelkäsi jo muiden panelistien puolesta, että he jäisivät nyt auttamatta JYYrän alle, kun Kykkänen antaisi JYYn hallituksesta kumpuavan tietämyksensä tulla valtoimenaan ja jyräisi keltanokat. JYY-konkari antoi kuitenkin onneksi armoa muille panelisteille, mutta tarpeetonta etua tässä voi demareiden suuntaan osoittaa.
Muut panelistit olivat (sikäli kun Hearin äänitteestä saa selvää): Niilo Nissinen (Jyväskylän kokoomusopiskelijat), Sonja Karppinen (Jyväskylä yliopiston vihreä vasemmisto), Antti Lassila (Pörssi & Dumppi), Arttu Karila (Jyväskylän keskustaopiskelijat), Teemu Vasama (Alvarin Unioni), Emilia Lakka (JYYn vihreät opiskelijat) ja Sara Ihalainen (Luonnontieteilijät).
Vallaton sinniteli radio Hearin äänitteen loppuun asti ja vaikka taival oli pitkä ja vitsit olemattomia, vaalipaneeli toi esille myös niitä kaivattuja eroja ryhmien välille. Ainakin vähän. AIhepiirit vaihtelivat laajasti DDR-rakennuksen kohtalosta, toimeentuloon, automaatiojäsenyyteen ja joustavaan opiskeluun. Panelisteja ei kuitenkaan päästetty kommentoimaan toisten puheita, joka teki hommasta monotonista ja enimmäkseen edellisten puheenvuorojen peesaamista.
Panelisti Niilo Nissinen Jyväskylän kokoomusopiskelijoista saapui paikalle myöhässä ja vakuuttelee heti alkuun, että ei olisi missään tapauksessa edustajiston kokouksesta myöhässä. Varokaa nyt kuitenkin mitä lupaatte. Kuka kertoisi uusille ehdokkaille, että he eivät ymmärrä mitä tarkoittaa sana ”pitkäveteisyys”, ennen kuin ovat istuneet edustajistossa (tai kuunnelleet itseään radiosta puhumassa ylioppilaskuntapolitiikasta). Ken tietää – edustajiston kokouksesta myöhästyminen saattaa olla järkevin päätös mitä ikinä teette edaattorina.
Mitä Kokoomusryhmän edustaja sitte tahtoi kun pääsi ääneen? Nissinen tahtoi kauniita, suuria ja vahvoja yliopistoja. Pienet aineet pitäisi siirtää yhteen yliopistoon hidastamasta menestyvien vauhtia.
Niin, ratkaistaan siis kertaheitolla yliopistojen profiloitumiskysymys ja perustetaan pienten yliopistoaineiden keskittymä. Vallaton onnittelee ideasta. Sellainen Suomen oma pieni oppiaineiden Birkenau täältä puuttuukin, jossa kielitieteet ja filosofia nousee iloisesti savuna ilmaan. Paneelin innovaatiopisteet menevät ehdottomasti Kokoomukselle.
Kokoomus oli myös ainoa paneelissa mukana ollut ryhmä, joka vastusti ylioppilaskunnan automaatiojäsenyyttä sekä otti myönteisen kannan lukukausimaksuille EU- ja ETA-maiden ulkopuolisille opiskelijoille. Olisiko siis niin, että persut saavat poliittiset ystävät edustajiston oikealta laidalta, sikäli jos äänimäärä riittää sisään. Vahvasti vaikuttaa siltä.
No mitäs muut ryhmät halusivat? Sitä mitä olettaa saattaa.
Demarit ja Jyviva vakuuttivat olevan vasemmalla ja sivistyksen tukipilaireita – pahin vihollinen on tutkintotehdas. Vihreät halusivat luontoystävällistä rakentamiseen ja perustuloa. Keskusta painotti alkiolaisia arvoja ja muisteli kultaista 90-lukua. Alvarin Unioni halusi parempaa tukea ainejärjestöille – Pörssi&Dumppi oli taasen valmis tiukan paikan tullen kaventamaan tukea. P&D painotti kestävää kehitystä – ainakin taloudellista. Luonnontieteilijät vakuuttivat kuinka fiksuja ovat (koska opiskelevat niitä oikeita tieteitä) ja kaikki voivat äänestää heitä. Palveluiden, opiskelun ja asumisen laadun parannusta halusivat kaikki. Kukaan ei halunnut nostaa yo-kunnan jäsenmaksua enää piirun vertaa. Siinä sitä on yhtälöä ratkottavaksi.
Opintopsykologin tarve nousi jälleen kerran yhdeksi ongelmaksi, vaikka ehdokkaat hehkuttivat kuitenkin, että opiskelijoilla asiat ovat kuitenkin melko hyvin – ilmeisesti jos vertaa Afrikkaan. Kykkänen demareista vastasi, ettei asiat ole kuitenkaan kovin huonosti Suomessa ja Kokoomuksen edustaja paikkasi, että asiat voisivat olla huonomminkin ja että hänellä menee ihan hyvin. Kiitos ensimmäisen maailman kakarat. Afrikka kiittää.
Afrikasta puheenollen JYYn kehitysyhteistyön määrärahoista saatiin hieman eripuraa aikaan. Luonnontietelijät, Demarit, Vihreät sekä Jyviva halusivat selvästi jatkaa kehitysyhteistyötä JYYn omalla projektilla. Luoti korosti, että hiipuva ulkoministeriön tuki tulisi korvata yhteistyöllä muiden yliopistojen kanssa, Vihreät piti tärkeänä sitä, että JYY pysyy globaalina suunnannäyttäjänä,
Demarit pitivät mahdollisuuksia rajattomana vaikka rahaa onkin vähemmän ja Jyviva piti tärkeänä, että JYY opettaa opiskelijoita aktiiviseen kansalaisuuteen ja on mukana tulevissa projekteissa. Keskustan ja P&D:n ehdokkaat olivat myötämielisiä kehitysyhteistyölle, mutta halusivat paikata sen joko SYL:n projektilla tai koulutusviennillä. Kokoomuksen ehdokas oli kriittisin koko kehitysyhteistyön tarpeellisuudesta ja piti sitä oleellisena vain jos siihen on rahaa.
Kontekstista irrotettu – näin vaalipaneelissa puhuttiin:
”Liha on tosi kallista!” – Sonja Karppinen, Jyviva
”Opiskelija ei ole maaginen pankkiautomaatti.” – Antti Lassila, P&D
”Me haluamme, että Sonaattiin tulee viinihanat.” – Jani Kykkänen, JYYn demariopiskelijat
”Jos sinne edustajistoon pääsen, siellä joutuu joskus tekemään ilkeitä ratkaisuja.” – Arttu Karila, Keskustaopiskelijat
”Eettinen toimintaperiaate, vaikea sana.” – Niilo Nissinen, Kokoomusopiskelijat
”Kykeneekö opiskelijat valmistua täältä kovinkaan yksilöllisen näköisinä?” – Sara Ihalainen, Luoti
“Meillä on maksuton koulutus. Vielä ainakin.” – Emilia Lakka, JYYn vihreät opiskelijat
”Komppaan edellisiä siinä, että asiat voisi olla paljon huonomminkin.” – Teemu Vasama, Alvarin Unioni
“Minkähän lippalakin sitä laittais päähän?” – Kalle ”pakko päästä ääneen” Jokinen, paneelin ulkopuolinen ja vaalilautakunnan puheenjohtaja
V. Vallattoman edelliset kirjoitukset: