Savonlinnan keskustassa on vain yksi katu. Jos määt ehtimään paikkoo Olavinkadulla, kannattaa varautuu kävelemmää kilometritolokulla vielä siitä mistä se Olavinkatu alakaa. Onneks sen nykyjää pystyy kiertämmää ohituskaistalla eli ”rinnakkaisväylällä”. Mutta älä huoli, kyllä tiällä jonottammaan vieläki piäsöö aina ku silta on auki. Kävelijää ilahuttaa odottelu liikennevaloloissa silloin kun mistään suunnasta kukkaa ei oo menossa mihinkään.  Savonlinnan ”punaiset valot kaikille” onkin suurin turistinähtävyys Olavinlinnan jälkeen.

 

Torilta suap Savonlinnan paikallisherkkuva, lörtsyvä. Se on rasvainen taikinatyyny, jonka sisällä on jauhelihhoo ja riisiä. Ja myö ollaan lörtsylöistä niin ylypeitä! Perinneherkku ossoo myös uuvvistua, kasvissyöjien tarpeet otetaan huomioon kasvislörtsyllä, jonka täyte koostuu riisin ohella porkkananpaloloista. Omenalörtsylöissä sen sijjoon ei oo sitä riisii ollenkaan, se onki lähinnä vuan ettäisesti lörtsyn muotone täytemunkki. Lörtsyjen syömistä torilla en voi kuitenkaan suositella, jos henkikultas on siulle rakas, suatat joutuu Hitchcockin Linnut-henkisen lokkihyökkäyksen kohteeks.

 

Keskustan puistossa on Joel Lehtosen patsas, mutta edes paikalliset ei tiijä kuka se on. Kuuluisat Savonlinnalaiset on piäasjassa poliitikkoja, tai joku mainihtoo jonkun Tuukka Raskin ja Jarmo Myllyksen, mut miule ne on nevö höört. Vaikka meilä on taijelukijo, nii ei tiältä mittään kuuluisia bändejä ole tullut. Ooppera tai muutkaan taiteenmuovvot ei paljon savonlinnalaisen työmiehen arjessa näy.

 

Jos Savonlinna onkin paska kotiseutu kesällä, niin mietippä vuan millasta tiälä on talavela. Kaikki palvelut ja tapahtumat on vuan ja ainoastaan turistijen iloks. Kumpa sen hiljaisuuvven rikkois ies naurulokin huuto.  Vaan kyl mie nii mieleni pahoitin, kun viljasiilo oli purettu keskeltä keskustaa, se oli muamerkki. Tulevat sukupolvet ei varmaan edes tiijä mitä meinaa ”Elvis oli kala”.

Paska kotiseutu -juttusarjassa eri paikkakunnilta tulevat opiskelijat haukkuvat kotikuntansa omalla murteellaan. Palstan kirjoituksia voi lukea myös Paska kotiseutu -nettikartalla.