Toisena festaripäivänä huomaa, että ensimmäinen ilta on vaatinut veronsa. Illan avannut LOVE SPORT jammaili yleisön määrästä huolimatta rennolla meinigillä. Ei ole varmasti helppoa olla väsyneen festarikansan ensimmäinen viihdyttäjä, mutta bändi suoriutui tehtävästään hienosti.
Yläkerrassa iltaa jatkoi suomirockin pelastajaksikin tituleerattu SaijaaSaijaa. Yhtyeen vapautunut keikka oli täynnä hyvää energiaa ja raikkautta. Omalla tyylillä tehtyä suomirockia oli miellyttävää kuunnella, kun bändi itsekin näytti nauttivan olostaan. Yleisössä ilmapiiri ei vielä ollut täysin vapautunut ja kuuntelijat jättivätkin sivistyneen puoliympyrän lavan edustalle.
Festareiden kävijämäärät alkoivat näyttää lupaavammilta kun 22-Pistepirkon Asko Keränen toivotti videojuonnossaan brittiläisen All We Aren lavalle. Monikulttuurinen kolmikko sai viimein yleisön imeytymään kiinni lavan reunaan ja laulun alkaessa yleisö intoutui jopa tanssimaan. Harmillisesti AWA:n live-esiintyminen ei yltänyt samalle tasolle yhtyeen levyn kanssa. Bändi saattoi tosin kärsiä myös huonosti toimivasta miksauksesta, sillä rumpujen päällekäyvä ääni muutti musiikin luonteen turhan rockiksi.
Samaan aikaan terassiteltan seiniä tärisytti Van Dammes. Verrattuna AWA:n perinteisiin ”nice to be here” –välispiikkeihin, Van Dammes myi kappaleiden välissä t-paitojaan ja tarjosi edessä mosh pitanneelle vaihtarille viinaa. Yhtyeen esiintyminen oli täynnä naurua ja kontakti yleisöön toimi. Viimeisten kappaleiden aikana tasajalkaa hyppivät sekä bändi että yleisö. Oli myös positiivista huomata, että teltan koristeluun oli lauantaina panostettu vähän enemmän kuin perjantaina.
Kokonaisuudessaan Jyrockin toinen päivä sisälsi paljon raskaamman kattauksen kuin ensimmäinen. Yhtye toisensa perään lavalle nousi entistä rajumpaa asennemusiikkia soittavia artisteja.
Tästä hyvänä esimerkkinä illan puolessa välissä yläkerran aivan täyteen vetänyt australialainen Dune Rats. Bändin esiintyjät kutsuivat valokuvaajansa avaamaan keikan laululla, minkä jälkeen mielipuolisesti eteensä tuijottaneet muusikot aloittivat rymisevän soittonsa. Bändin Stoner Pop todella kävi päälle, eikä anarkistisissa välispiikeissä juuri säästelty. Viesti oli kaikessa yksinkertaisuudessaan se, että tee mitä ikinä lystäät valtiosta ja vanhemmistasi välittämättä. Asenne toi mieleen muistoja teinivuosien punk-kaudesta. Samanaikaisesti tuoretta, nostalgista ja virkistävää. Keikan aikana nähtiin myös Van Dammesin humalluttaman vaihtarin paidaton hyppy lavan reunalta yleisöön. Jyrock ei petä yleisöään, festaribingo saatiin kasaan tänäkin vuonna.
Hikisestä yläkerrasta oli keikan päätteeksi hyvä paeta alakerran unenomaiseen tunnelmaan. Shivan Dragn toi lauantain tarjontaan oivallisen lisän älyttömän rauhoittavaa elektronista musiikkia. Yhtyeeltä ei ole vielä äänitteitä, joten kaksikon keikat ovat ainoa tapa päästä uppoamaan kepeästi liplattavaan tunnelmaan. Musiikki antoi kuulijalle tilaa haaveilla ja taustakankaalle heijastettu abstrakti taide teki hetkestä entistäkin utuisemman, suorastaan taianomaisen.
Kylmähkön terassiteltan illan päätti Kesä. Intensiivistä musiikkia soittava kokoonpano keräsi ison yleisön illan viileydestä huolimatta. Harmillisesti lyriikat hieman puuroutuivat ja teltan takaosassa niistä oli vaikeaa saada selvää.
Illan päätösesityksen lähestyessä yleisöä saapui paikalle kiihtyvällä tahdilla. Ei siis ihme, että illan toisiksi viimeinen esiintyjä, Paperi T, veti yläkerran tiiviisti täyteen. Poikkeuksellisen sulavasti räppäävä artisti oli yksi illan mielenkiintoisimpia. Yleisön joukossa oli kuitenkin havaittavissa jo jännittynyttä odotusta illan päätöskonserttia kohtaan.
Kaikella tapaa Jyrock hankki 30-vuotissyntymäpäivilleen aikamoisen lopetuksen. Lapkosta näkyi ja kuului pitkä historia. Esiintyminen oli varmaa ja rentoa. Bändin rooli Jyrockin toisen päivän artistikattauksessa oli vaikuttava. Koko illan ilmassa oli ollut enteet asiasta; tuotemyynnistä yli puolet oli Lapkon fanituotteita ja osa yleisöstä oli selvästi tullut katsomaan sunnuntailipun hinnalla ainoastaan Ville Maljan minisortseja. Muista esiintyjistä poiketen Lapkon aikana lavanreunalla pitivät vahtia kaksi pälyilevää järjestyksenvalvojaa. Yleisön reaktioista päätellen yhtye oli kaiken odotuksen arvoinen. Laulaja naureskeli välispiikeissään, että oli jo pelännyt porukan olevan siinä vaiheessa festareita jo aivan unessa, mutta yleisö yllätti ja oli kuin juuri herännyt.
Lue lisää:
100-vuotissynttärit (19.5.2015)
30, flirty and thriving – raportti Jyrockin perjantaista (18.4.2015)
Minä se olin! – kertomuksia Jyrockin kulisseista (18.4.2015)